Featured Slider

Ähtäri Zoo yllätti tarjonnallaan



Meillä on uskomaton, mutta raskas viikonloppu  takana. Jokainen joka väittää lomailun olevan lasten kanssa rentouttavaa valehtelee, mutta se ilo mikä välittyy itselle lasten ilosta on parempaa kuin mikään muu ilo. Jokaisen vanhemman onnihan on ehdollista, voit itse nauttia vasta kun lapsesi on onnellinen. Ähtäri on nykyasussaan hyvin perusvarma kohde jokaiselle perheelle ja tarjoaa elämyksiä kaiken ikäisille. Näin paikassa aivan kaiken ikäisiä ihmisiä vauvoista vaareihin ja kaikki näyttivät viihtyvän ja löytävän paikasta oman juttunsa. Paikka on kehittynyt parissa vuodessa niin paljon, että sinne ei mennä enää pelkästään ihastelemaan villieläimiä, vaan samalla alueella on paljon eri vaihtoehtoja. Tässä meidän perheen kokemuksia!


Aloitimme päivän pari vuotta sitten valmistuneella Ähtäri Zoo kotieläintilalla. Alue on aika pieni joten odotuksemme eivät olleet korkealla. Pienille lapsille tämä alue tarjosi kuitenkin jopa enemmän kuin villieläinten katselu etäältä. Tarjolla oli myös esimerkiksi puujalkoja, tarkkuusheittoa ja heinissä leikkimistä pahimpaan energianpurkutarpeeseen, sekä hyvänä bonuksena perinnerakentamisen iloja äidille.


Kotieläintilan etuja on, että eläimiä pääsee lähelle ja niitä voi jopa koskettaa jos sattuu olemaan oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Lisäksi voi nauttia vaikkapa suomenkarjan kattavasta esittelystä. Ihmisiin pienestä asti tottuneet naudat edustavat kaikkia kolmea suomenkarjan alkuperäisrotua: itäsuomenkarjaa, pohjoissuomenkarjaa ja länsisuomenkarjaa.


Maatiaiskanat innostuivat nauttimaan hiekkakylvyistä ja hiekka vain pöllysi kanojen puhdistautuessa hiekassa.


Puitteet olivat todella kauniit ja samalla kun oltiin tehty aikahyppy vuosisadan alkuun, niin oltiin luotu kaunis miljöö, mitä tehosti vielä työntekijöiden pukeutuminen piioiksi ja rengeiksi. Puhtaat tilat, tuulahdukset vuosisadan takaa koriste-esineiden muodossa sekä takorautaiset yksityiskohdat saivat tämän äidin huokailemaan ihastuksesta.


Tässä odoteltiin talutusratsastusvuoroa ja testattiin lypsämistä samaan aikaan. Olisiko tämä sitä multitaskingia?


Kotieläintilan päärakennus on jokaisen vanhoista taloista kiinnostuneen aikuisen "must see" -paikka. Paikan pieni kahvila ei vielä ollut auennut, joten minulla oli rauhallinen tilaisuus ihastella ihania viimeisteltyjä yksityiskohtia, kuten hirsiseinän sabluunamaalauksia tai kahvion vanhoja eriparisia kuppeja.


Oli aika siirtyä Ähtäri Zoon puolelle. Näissä kuvatauluissa, mistä saa itse kurkistaa, on vain oma taikansa. Pojat halusivat ehdottomasti testata molempia puistosta löytyviä tauluja. Ähtäri Zoo on todellakin kirjaimellisesti keskellä metsää ja metsäpolut kiemurtelevat eläinten aitauksilta aina seuraaville. Ehdoton plussa on grillauspaikat, missä voi itse valmistaa omia eväitä. Me kävimme syömässä Hotelli Mesikämmenen lounasbuffassa ennen lähtöä villieläinten pariin, joten nälkä ei ehtinyt reissussa yllättää, vaikka makkarat ja sinapit olivatkin varattuna reppuun kaiken varalta.



Metsäpeura ja aivan pieni vasa sulattivat sydämiä. Niin ihania kuin eläimet ovatkaan, niin eläinlapsoset ovat aina kaikkein valloittavimpia. Tällä reissulla näimme lyhyen vilahduksen myös villisian poikasista. Emo johdatteli poikasiaan syömään varjoisampaan paikkaan sisätiloihin ja kimeiden kiljahdusten saatteleminen lauma juovikkaita pikkupossuja seurasi emoaan imetyshetkelle. Ihmiset huokailivat ihastuksesta ja eläinlasten kohdalle jumituttiin selkeästi pidemmäksi aikaa.



"Katso äiti, tuolla on poliisikotka", huudahti nelivuotias poikani, kun hän huomasi ison ja uljaan maakotkan.


Pikkupandatytöt puuhastelivat omiaan ja saivat vieraat huokailemaan kauniiden eläinten äärellä. Lisää bambunsyöjiä Ähtäriin on tulossa loppuvuodesta, jolloin jättiläispandapariskunta saapuu rakenteilla olevaan pandataloon. Kerrassaan jännittävä käänne ja uskon monen muunkin suuntavan juuri Ähtäriin pandojen saavuttua.


Eläinpuistossa oli sopivin välein leikkipaikkoja ja niissähän oli pakko pysähtyä ihan jokaisessa. Tämä hieman erikoisempi hevosen ja härän? yhdistelmä vetosi meidän lapsiin, vaikka vieressä olisi ollut vapaana täysin uusia ja moderneja vaihtoehtoja. Lapsille jännittävä talutusratsastuskokemus varmasti vaikutti tähän, että haluttiin fiilistellä sitä kokemusta vielä myöhemminkin. Meidän kaksivuotiaalle talutusratsastus oli hänen mielestään kaikkein hienointa koko reissussa. Kannattaa varata kolikoita mukaan, jos haluaa talutusratsastukseen, piia'alle maksetaan nimittäin käteisenä ratsastus.


Kotona purkaessani kameraa huomasin, että olin ottanut karhuista melkein 50!!! kuvaa. Varsinkin Mimmi -emo ja puolitoistavuotiaat isoiksi venähtäneet karhunpennut Kasper, Jesper ja Joonatan näyttivät rakastavan esiintymistä. Ehdimme lyhyessä ajassa nähdä karusellillä pyörimistä, voimistelua, puuhun kiipeämistä ja pentujen keskinäistä painimista. Karhuperhettä olisi voinut seurata tunteja, mutta pienten ihmisten kärsivällisyys oli rajallista.


Emo imettää näitä isoiksi venähtäneitä pentujaan edelleen ja tekee niin todennäköisesti vielä ensi talvenkin. Tätä äitiä ei mammapalstojen keskustelut imetyksen oikeasta lopetusajankohdasta kiinnosta, vaan mennään rohkeasti fiiliksen mukaan.



Kiitos kivasta päivästä! Aika kului siivillä ja eläinpuiston sulkemisaika lähestyi. Muuten meidän päivä meni aika hyvin omin jaloin jopa pienimmänkin kohdalla, mutta pois lähtiessä oli kärrykyyti lapsille tarpeen.


Vasta paikan päällä ymmärsimme, ettei kaikkea enää voikaan eläinpuistossa kokea yhdessä päivässä, niin kuin aiemmin. Onneksi parkkipaikan toisessa reunassa olevasta hotellista löytyi meille tilaa yhdeksi yöksi ja pääsimme vielä Flowparkkiin seuraavana päivänä. Lisää juttua seuraavassa postauksessa...

Blogin facebook-sivulla on nyt upea lippuarvonta, missä voit voittaa Ähtäri Zoo-rannekkeita tai vaihtoehtoisesti Flowpark Ähtäri Zoo -vapaalippuja. Vapaalippuja on jaossa yhteensä kahdeksan kappaletta ja ne arvotaan kahden kappaleen seteissä. Käyhän osallistumassa TÄÄLLÄ!


Tämä postaus on tehty yhteistyössä Ähtäri Zoo:n kanssa, mutta ajatukset ja kommentit ovat omiani.

Yhteistyössä SOblogien kanssa: Lakeudelle-kampanjan perhekohteista Ähtäri Zoo , Ähtäri Zoo kotieläinpiha ja Flowpark. 
Lakeudelle-perhekohteissa riittää villejä elämyksiä, shoppailua ja tapahtumia koettavaksi - kaikenikäisille! Paikalliset SObloggaajat perheineen tarttuivat lähimatkailuhaasteeseen ja lupaavat jakaa kaudella 2017 mielenkiintoisia kokemuksiaan lakeuden perhekohteista ja tapahtumista.Millainen hulabaloo on suurperheen päivä sisäaktiviteettipuistossa? Onnistuuko reissuilu lakeudella, kun lapsilla on erityisruokavalioita? Entä saako bloggaajaäiti lähilomalla teinin irti älypuhelimesta? Tempaudu mukaan matkatarinoihin osoitteessa www.lakeudelle.fi 

Nyt ne kekkuleiden lelut lähtee roskiin!


Onko kukaan muu hermostunut lattialle jätetyihin leluihin? Entä potenut paska äiti -fiilistä uhattuasi kuljettaa jokaisen lelun roskiin, ellei niitä välittömästi siivota pois lattialta?  Mennään kohta lelukatastrofin yksityiskohtiin, mutta ensin lyhyt tietoisku siitä miten eteläpohjalaiset kutsuvat rakkaita lapsiaan.

Etelä-Pohjanmaalla on lapsi-sanalle paljon synonyymejä ja niitä käytetään rikkaasti. Lisäksi on huomiota herättävää, miten monet näistä lasta tarkoittavista sanoista voivat olla yleiskielessä negatiivisesti sävytettyjä sanoja, mutta täällä ne yhtäkkiä ovatkin aivan positiivisia sanoja. Eteläpohjalaisten lapset ovat kersoja, mukuloota, häjyysiä, natiaisia, penikoita, pentuja, tenavia tai kekkuleita ja kaikilla näillä on yleensä positiivinen sävy. Varsinais-Suomesta ei ole kauhean pitkä matka fyysisesti Etelä-Pohjanmaalle, mutta murteen vaihdos on yllättävän suuri. Toisten sanojen sisältö voi muuttua jopa negatiivisesta positiiviseksi, niin kuin käy vaikka kersa-sanalle, mikä on negatiivinen sana Varsinais-Suomessa, mutta positiivinen sana Etelä-Pohjanmaalla. Kakara ei puolestaan ole eteläpohjalaistenkaan puheessa kovin rakastava termi lapselle ja harvemmin käytössä omista lapsista puhuttaessa. Kakrut, tenavat tai muksut ovat taas käytössä varmaan suurimmassa osassa maatamme. Minua kiinnostaa hurjasti kaikki murteisiin ja niiden eroihin liittyvä, mutta oma puheeni on jossain turvallisessa yleiskielessä. En enää vauhdilla omaksu murteita omaan puheeseeni, niin kuin joskus nuorena, mutta en osaa kuitenkaan puhua omaa murrettani ihmisille, jotka puhuu täysin eri murteella. Lasten myötä olen pikku hiljaa ottanut enemmän ja enemmän paikallismurteen sanoja puheeseeni, mutta edelleen minua lähinnä hymyilyttää lasteni vahvat murresanat, enkä ikinä tule puhumaan vaikkapa sosimista. Tiedätkö sinä mitä sosimet tarkoittaa? Käyhän kertomassa Facebookissa tämän postauksen linkin alle.


Meillä tämä leluongelma on aika pinnalla sillä lastenhuone on poissa käytöstä ja lelujen paikka on tällä hetkellä keittiössä ja olohuoneessa.  Erityisesti serkuilta peritty puujunarata, että isot legot ovat viime aikoina tuottaneet  eniten ongelmia siinä lelujen keräysvaiheessa. Leluja on kertynyt määrällisesti paljon ja kerättävää siis riittää. Kummatkin lelut kaadetaan lasten toimesta sumeilematta kaikki lattialle ja ohjeet siitä, miten leluja voi ottaa sitä mukaa, kuin niitä rakentaa kaikuu kuuroille korville.


Tämä kai on vaihe, mikä menee menee kymmenen vuoden sisällä ohi. Silti minussa heräsi toivon kipinä, kun näin tämän kuvissa olevan Play&Go lelupussin Emma's & Mama's kaupassa bloggaajatapahtuman yhteydessä. Niinpä lelupussi muutti meille. Täällä näet mitä vaihtoehtoja minulla oli edessäni ja pohdin noiden mustavalkoisten pussien välillä kauan. Tiedättehän ne tilanteet, kun ostopäätöksen tekeminen on hankalaa. Siinä sitten pyörittelin mustavalkoisia graafisia lelupusseja käsissäni ja ihastelin autokuvioisen lelupussin nerokkuutta, kunnes Lumikallion Outi kertoi panda-kuvioisen lelupussin olevan ihan minun tyylinen ja olin aivan samaa mieltä. Panda -kuvioinen lelupussi sai siis muuttaa meille. 


Aika näyttää auttaako tämä lelupussi meitä lelusäilytyksen kanssa ja helpottavatko ne todella elämäämme, mutta ainakin siitä tulee hauskan näköinen säilytin valmistuvaan lastenhuoneeseen. Lisäksi tuntui tosi helpolta siivota lasten leikki yhdellä liikkeellä nostamalla lelusäkki sangoista isoksi pussiksi ja roikkumaan.

Viikon linkkivinkki: SOblogeissa eteläpohjalaiset blogit päivittävät omia postauksiaan. Kätevää miten voit seurata alueellisesti samalla alueella asuvien aktiivisten blogien päivityksiä samassa paikassa. SOblogien FB-sivusta pääset tykkäämään TÄÄLTÄ (mukavaa jos käyt tykkäämässä meistä) ja SOblogien nettisivulle pääset TÄSTÄ

Tämä postaus on tehty yhteistyössä Emma's & Mama's shopin kanssa.

Kotimme pieniä yksityiskohtia



Tervetuloa katsomaan muutamia yksityiskohtia kodistamme. Tämä valaisin kuuluu edelleen suosikkeihini. Se on alunperin löytynyt siivotessa navettaa. Vanhan lypsytilan irtaimistona se oli jo heitetty metallinkeräyskasaa, mistä poimin sen vielä talteen ja olin sitä mieltä, että mielenkiintoiselle esineelle voisi löytyä vielä uusi elämä. Puhuin juuri keräyskasoista ja meillä tosiaan oli ensimmäisenä keväänä kolme vuotta sitten pihalla erilaisia isoja roskaröykkiöitä. Ulkovarastoihin oli vuosikymmenten saatossa kerääntynyt paljon tavaraa. Lajittelimme tavarat pihalla ja siitä metalliromut haettiin ja muut vietiin itse kierrätykseen. Varastot olivat tosiaan täynnä kaikkea mahdollista romua ja pelkästään metalliromua pihaltamme noudettiin yli 3 tuhatta kiloa. Tuolloin ensimmäisenä keväänä ja kesänä tuntui, että ehdimme vielä paljon enemmän, kun meillä oli vasta yksi alle kouluikäinen. Nyt kahden alle kouluikäisen kanssa meillä on enää todella harvoin miehen kanssa yhteisiä tehohetkiä raksalla. 


Elonkerjuun Simon lypsämää maitoa.




Katselimme lehmiä mukavan turvallisen välimatkan päästä, eikä minun tarvinnut tunnustaa pelkääväni lehmiä. Minua oli isovanhempieni luona aivan pienenä varoitettu voimakkain sanankääntein lehmien lähelle menemisestä ja jossain alitajunnassa ne muistot ovat edelleen. Vaikkakin tiedän lehmien olevan ehkä maailmankaikkeuden lempeimpiä eläimiä, niin vasikkaa isompiin lehmiin tulen aina suhtautumaan hieman epäluuloisesti. Olen kuitenkin kasvanut maaseudulla ja lähtökohtaisesti erittäin kiinnostunut siitä mistä käyttämämme maito ja liha tulee, joten lähdin SObloggaajille tarjottuun tilavierailuun mukaan.


"Täällä miehet lypsää maidon", tarinoi meille Koskenojan tilan emäntä pilke silmäkulmassa. Talon emäntä osoitti meille navetan neljää lypsyrobottia ja kertoi miten jokaisella lypsyrobotilla oli miehen nimi ja kenen mukaan ne oli annettu. Navetan avajaisissa oli ollut soittamassa Elonkerjuu -orkesteri ja Simo Rallin mukaan oli nimetty yksi roboteista. Simon nimmarikin löytyi robotin kyljestä ja saimme katsella kuvia navetan avajaisista, missä Elonkerjuu soitti ja huikean iso navetta oli täynnä yleisöä. Taisi siellä olla joku kuva seuraavan aamun vähemmän riemukkaista tunnelmistakin :-D.




Koko tila ja sen toiminnot olivat niin pitkälle mietittyjä, että se oli hämmentävää. Siitä mielikuvasta, minkä olin pienenä lapsena saanut käydessäni isovanhempieni pienessä parsinavetassa, oltiin tultu todella monta harppausta eteenpäin. Ensinnäkin koko navetta oli valtava, mutta ennakkoajatukseni häikäilemättömästä tehomaataloudesta eivät todellakaan pitäneet paikkaansa. Navetta oli tilava, valoisa, puhdas ja lehmät puuhailivat rauhallisesti itsekseen omissa päivärutiineissaan. Tässä yllä olevassakaan kuvassa lehmät eivät ole sidottuja parteen kiinni, vaan saavat mennä ja tulla ja liikuskella niin kuin haluavat. Lisäksi nämä eläimet eivät todellakaan olleet vain numerosarjoja, vaan persoonallisuuksia, joilla jokaisella oli vieläpä oma nimi.  




Kuuntelin perheenäidin arkea mielenkiinnolla ja se omistautuminen ja rakkaus työhön paistoi läpi kaikessa. Liisa menee joka aamu itse viideksi navetalle ja päivän työt on yleensä tehty viiden tai kuuden maissa. Tässä perheessä ei mennä yhdessä puolison kanssa nukkumaan, vaan Liisa itse nukahtaa yhdeksältä, minkä jälkeen hänen miehensä lähtee vielä navetalle ja palaa nukkumaan vasta puolen yön maissa. Sanotaan vaikka, että maatilan hoito on todella kutsumustyötä. Oman arkityönsä lisäksi Liisa oli nytkin jäänyt tekemään kuluttajavalistusta ja oli iltamyöhään meidän kanssamme juttelemassa tilastaan, työstään, eläimistään ja maidon tuotannosta.




Oliko tilalla kaikki sitten loistavasti vai löytyikö mitään epäkohtia? Pääsääntöisesti pidin näkemästäni ja kuulemastani erittäin paljon ja toivon lämpimästi, että kaikilla tiloilla olisi asiat yhtä hyvin. Sikäli kun yhteiskunnassamme ei enää tulla palaamaan siihen todellisuuteen, että kaikissa kodeissa olisi oma lehmä, mistä perhe saisi oman maitonsa, niin tilanne on ideaali vaihtoehto. Yhdessä suhteessa toivoisin kuitenkin taantumista sinne entisaikoihin. Toivoisin, että eläinten teuraskuljetuksista päästäisiin eroon ja kaikilla eläimillä olisi oikeus arvokkaaseen kuolemaan. Olisi mielestäni eläimen kannalta parasta ja vähiten stressaavaa, että se loppu tulisi omissa turvallisissa kuvioissa, omalla tilalla. Kotiteurastukset ovat kuitenkin tarkoin säädeltyjä ja näin ollen teurastimot ovat valitettavasti huomattavasti helpompi vaihtoehto. Jos saisin siis toivoa yhden asian, niin toivoisin toimivan kotiteurastusjärjestelmän. Tämä ajatus ei liity pelkästään lehmiin.




Niille, jotka epäilee suomalaista maidontuotantoa millään tavoin, niin haastan tekemään oman tilavierailun. Monet tilat vastaanottavat tutustujia, kunhan vierailusta sopii etukäteen ja Farmarin aikoihin on myös Koskenojan tilalla avoimet ovet. Seinäjoella on siis 14.-17.6. Farmari, missä voi tutustua suomalaiseen ruuantuotantoon tai maaseutuun monella eri tapaa. Tulossa on myös kattava kotieläinkenttä, jossa on päivittäin esillä runsaasti Koskenojan tilan kaltaisia lypsylehmiä. Mekin suuntaamme sinne lasten kanssa ihastelemaan eläimiä ja onhan siellä myös iso Taito -alue, missä on esillä valmiita tuotteita ja tekemispaketteja, materiaaleja ja työnäytöksiä päivittäin. Siskonpaneelisoppaa -blogikin on siellä mukana ihan pienesti, mutta siitä lisää myöhemmin.

Kuvassa näet meidän ruokailutilan lampun, mikä on valmistettu lypsykoneen osasta ja liittyy kivasti käsiteltävänä olevaan  aiheeseen, mutta siitä lisää toisella kertaa.

Kevätterveisin,
Tiina



Blogini suosituimmat tee se itse -postaukset.



Blogini suosituimmaksi postaukseksi on noussut tämä betonitonttujen teko-ohje, ja postaus jatkaa edelleen erittäin suosittuna. Kuva on Pinterestissä saavuttanut viime aikoina oletettua enemmän suosiota ja blogiini on yhtäkkiä alkanut virrata tämän postauksen myötä katselijoita ympäri maailmaa. Jännää miten yhden puolitoista vuotta vanhan kuvan myötä on alkanut tänä keväänä tasaisesti virrata ihmisiä pieneen piskuiseen suomenkieliseen blogiini erityisesti Saksasta, Yhdysvalloista, Itävallasta ja Venäjältä. 




Toiseksi suosituimmaksi julkaisuksi nousi yllättäen tänä keväänä julkaistu postaus: Vinkkejä vanhan hirsiseinän käsittelyyn. Ilmeisesti aika moni suunnittelee edelleen hirsiseinien esille ottamista ja puhdistamista.




Betonimunien teko-ohjeet  kiilasi tämän vuoden pääsiäisenä itsensä kolmanneksi luetuimmaksi blogipostaukseksi. Betonityöt eivät siis suinkaan ole täysin OUT, vaan niitä tehdään ahkerasti edelleen.



Sohvatuolin maalausta chalk paint - maaleilla on hypännyt neljänneksi suosituimmaksi postaukseksi. Sinänsä ymmärrettävää sillä onhan se nyt älyttömän kiva juttu, että saat lisäaikaa huonekalulle maalaamalla sen. Kankaiden maalaaminen on aika vieras asia kaiken kaikkiaan, joten ehkäpä erikoiselta kuulostava asia, eli sohvatuolin maalaus pensselillä ja maalilla houkuttelee tutustumaan asiaan.


Tulin juuri Koskenojan tilalta bloggaajatapahtumasta. Oma pää kuhisee risteäviä ajatuksia, joista päällimmäisenä on hyvä tunne paikallisesta maidontuotannosta. Aiheesta lisää myöhemmin!

Tiina

Ruokailuhuoneen huonekaluaarteita


Meidän ruokailuhuoneessa on monta mielenkiintoista huonekalua, joita esittelen tänään. Tämä pirttipöytä on ajautunut meille sattumien kautta, sillä isäni toi sen meille omana "kun halvalla sai" - huutokauppalöytönään hääpaikan pöydäksi. Pöytien tarve oli tuolloin melkoinen ja tämä huonokuntoinen pitkä pöytä tuli todella tarpeeseen. Aikoinaan kymmenen hengen perheestä huutokauppaan ajautunut pöytä körötteli siis Varsinais-Suomesta Etelä-Pohjanmaalle hääpöydäksi, tosin pöydällä oli ollut muitakin funktiota tässä välissä, sillä sen pinta näytti verstaan työpöydältä. Ihastuin pöydän poikkeukselliseen pitkään ja kapeaan muotoon ja niin vanha pöytämme sai lähteä ja tästä pöytävanhuksesta tuli uusi ruokailutilan pöytämme. Häissä pöydän likaantunut ja tikkuinen pinta sai pöytäliinan peitoksi, mutta pienen ehostuksen jälkeen siitä tuli meidän kotiin täydellinen ruokailutilan pöytä.


Puu on siitä ihana materiaali, että siitä tehdyt seinät ja huonekalut jatkavat elämäänsä pienellä ehostuksella taas vuosia eteenpäin. Pöydät ja tuolit saavat helposti vain uutta maalia pintaansa. Tai oikeastaan taisin vähän liioitella, maalauksessa aloittaminen tuntuu aina työläältä ja maalipinnan karhentaminen hiekkapaperilla tuntuu aina tylsältä. En tiedä ketään joka erityisesti nauttisi näistä maalauksen pohjatöistä. Maalaus itsessään on hyvinkin nautinnollista, kun voi katsella valitsemansa kauniin uuden sävyn peittävän tuolia jokaisella pensselin vedolla. Valitsin kymmenen puutuolimme väriksi viisi eri sävyä, joten pöytäryhmä on melkoista väriterapiaa. Puutuolit eivät ole mitenkään samaa sarjaa tai edes melkein saman mallisia, mutta ne ovat puuta ja tarvitsevat korkeintaan uuden liimauksen aika ajoin. Yksi tuoleista joutui bernipennun hammastelemaksi viime kesänä, mutta pureskelukohdat kaunisteltiin hiomalla ja tuoli saa uuden maalipinnan jossain vaiheessa.

Lattia on kellastunut mäntylattia ja harkitsen aika ajoin sen maalaamista, mutta ainut mikä vielä mietityttää työhön alkamisen lisäksi on se, että kestääkö mikään lattiamaali vauhdikasta ja isoa koiraamme. Tämä huone on ainut, missä tuo auringon kellastuttama mäntypinta on vielä esillä. Kahden huoneen katosta on lakattu mänty maalattu jo peittoon ja makuuhuoneen lattiakin on saanut maalin pintaansa, mutta tämä viimeinen lakattu kellastunut mäntypinta vielä odottelee kohtaloaan. 

Hirsiseinätkin ovat yllättävän moneksi taipuva aines, eikä käsittelyjä kannata turhaan arastella. Nämä seinät olivat jo aiemmin maalattuja ennen seinien levyttämistä sisäpuolelta kauan aikaa sitten ja nyt maali on poistettu ja seinät on käsitelty uudelleen jättäen puun syyt näkyviin. Vinkkejä hirsiseinän käsittelyyn olen antanut TÄÄLLÄ. Seinällä olevat puolapuut ovat vanhempieni huutokauppalöytö, jostakin lakkautetusta koulusta ja ne ovat odottaneet reilusti yli kymmenen vuotta oikeaa kotia ja oikeaa paikkaa. Vasta tässä kodissa niille löytyi oikeanlainen paikka ja ne ovat päässeet käyttöön lasten kiivetessä puolapuita ylös ja alas,  ja ehkäpä myöhemmin niihin voi ripustaa jotain koristeita kun tuo varsinainen käyttö vähenee.


Tässä kuvassa näkyy muutama mielenkiintoinen ruokailutilan huonekalu, mitkä ansaitsevat paremman esittelyn. Ootrattu kaappi on täyspuinen ja järjettömän painava. Kaappi on ollut aiemmin persikan värinen ja toiminut keittiön kaappina, mutta aikojen saatossa se on siirtynyt talossa muihin huoneisiin. Ilmeisesti persikan värinen maalipinta on ollut myös liikaa ja kaappi on ootrattu. Puukuviot on tehty huonekaluun ihan taidokkaasti, mutta silti haaveilen usein maalaavani kaapin.

Kaapin vieressä on yhdeksän laatikkoinen pieni apteekkarin lipasto, mikä ei suinkaan ole käytössä tai omalla paikallaan. Lipasto vain hengailee meillä, jotta ehdin tuumailla ja miettiä rauhassa, että onko sen paikka meillä ja jos niin minkä värisenä. Meillä on melkein aina joku huonekalu, mikä viettää meillä harkinta-aikaa. Nämä huonekalut eivät ole käytössä, vaan ne vain etsivät omaa paikkaansa jossakin nurkassa käyttämättöminä. 


Blogini seuraajat tietävät, että remontin aikana huonokuntoisesta alapohjasta pelastetut paperit ja sanomalehdet on osaksi tapetoitu huoneiden seinille. Tämän talon eräs jo edesmennyt asukas : Hugo Perälä on lapsena piirtänyt tämän kuvan ja me taltioimme saman kuvan vuosikymmeniä myöhemmin seinälle. Kuvassa on ilmeisesti ihan sama vanha keittiön kaappi, kuin ylemmän kuvan ootrattu kaappi. Todellista historian havinaa.


Seinillämme on paljon historian havinaa ja yhtenä esimerkkinä tämä Suomen valtion Kansanarpajaisten mainos. Suomen itsenäistymisen jälkeisinä vuosina on ehkä koettu tärkeäksi korostaa useissa yhteyksissä, että olemme Suomen valtion alaisia.


Alussa viittasin häihimme ja palataan niihin vielä tässä lopuksi. Kuvassa näkyy kaikkien häihimme osallistuneiden nimet, kirjoitettuina pieniin sydämiin. Häissämme oli siis pieniä puusydämiä, joihin vieraat kirjoittivat nimensä ja tipauttelivat sitten oman sydämensä kehyksen yläreunasta  muiden puusydämien sekaan. Meillä ei ollut ollenkaan vieraskirjaa, vaan ainoastaan tämä taulu, mihin jokaisen vieraan nimi tallentui.  Kuva on otettu hieman alaviistosta, joten mittasuhteet siksi vääristyy hassusti.

Mikäli pidät blogini sisällöstä, niin helpoiten voit seurata blogiani Siskonpaneelisoppaa facebook-sivun kautta. Tervetuloa kommentoimaan ja tykkäilemään siellä!


Olohuoneen suuri muodonmuutos!


Tervetuloa meidän olohuoneeseen! Nykyisin voin sanoa sen tarkoittaen sitä. Hetki sitten meidän olohuoneen sisustus oli vielä kaukana kauniista tai edes mielenkiintoisesta. Tervetuloa tutustumaan olohuoneemme muodonmuutokseen. Kaikki valaisimet ovat itse tehtyjä ulkovarastoista löytyneistä käytöstä poistetuista tavaroista, mitkä pelastimme romukuormasta valaisinrakenteluun. Itse valaisinten tekniikka on uusinta uutta ja asianmukaisesti tehtyä.

Britatortusta vappukakku, mukana selkeät ohjeet!



Muokkasin perinteisestä 80-luvun hittikakusta koko perheen vappujuhliin sopivan. Ainakin meillä vappua juhlitaan semmoisella rouheammalla ruualla: ranskalaisia, hodareita ja muuta helppoa pikaruokaa, ja siihen sivuun vielä pari salaattia. Joten jälkiruuankin toivotaan olevan samaan sarjaan sopivaa ja mieluiten jotain suhteellisen kevyttä tuhdin pääruuan jälkeen. Perinteisesti Brita -tortussa on ollut mantelilastuja marenkikerroksen pinnalla, mutta kyseenalaistan koko mantelilastit, sillä ne saavat helposti uunissa vain kitkerän maun. Jätin siis mantelilastut kokonaan pois ja kakku sai koristeeksi värikkäät kepeät vaahtokarkit. Kakku sai sisäänsä lapsille tuttuja hedelmiä ja näin maittavuus oli taattua. Onko tämä muuten kakku vai torttu? Tätä on totuttu kutsumaan tortuksi, mutta täyttää minusta kakun kriteerit ihan heittämällä.


Brita-tortussa on monta vaihetta, mitä harvemmin ohjeissa avataan enemmän, joten lisään tähän alle  vaihekuvia, jotta ensimmäistä Brita -torttuaan tekeväkin onnistuu jo ensimmäisellä kerralla tämän herkun valmistuksessa. 

Tässä käyttämäni anopilta peritty ohje:


Pohja:
125g voita
1dl sokeria
2 keltuaista
1 dl maitoa
2,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta

Pohjan marenkikerros:
2 munanvalkuaista
1,5 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria

Täyte:
mansikkahilloa
4 kiivoiä
3dl vispikermaa
1dl rahkaa
2 banaania



Pohjan valmistus:

Pohjan rasva ja sokerit vaahdotetaan. Keltuaiset lisätään yksi kerrallaan ja valkuaiset säästetään marenkikerroksen valmistukseen. Lisää joukkoon kuivat aineet ja maito vuorotellen. Levitä taikina pellille ohueksi kerrokseksi. Jätä odottamaan marenkikerrosta.

Pohjan marenkikerroksen valmistus:

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja lisää sokeri pieninä erinä. Vatkaa niin kauan, että marenkivaahto on mahdollisimman kovaa ja pysyisi kulhossa, vaikka kulhon kääntää ylösalaisin. Levitä marenkikerros raa'an kakkupohjan päälle ja laita se uuniin. Itse onnistun oman uunini kanssa parhaiten seuraavan kaavan mukaan: ensin 20 minuuttia 175 asteessa ja sitten vielä 5 minuuttia 150 asteessa, jotta kakkupohja varmasti kypsyy pohjastaan. Sijoita pelti kypsymään uunin toiseksi alimmalle tasolle. Tämän tortun/kakun ainut ongelmakohta on juurikin paistaminen, sillä kaukkupohja jää helposti raa'aksi.

Kun pohja on otettu uunista ja se on jäähtynyt, niin halkaise pohja kahtia ja leikkaa myös leivinpaperi kahtia. Aseta tarjotin toisen puolen päälle ja kiepauta puolikas leivinpapereineen tarjottimelle nurinpäin. Nyt sinulla on alin kakun pohja oikein päin (vaikka oikeasti nurin päin) tarjottimella ja voit irroitella leivinpaperin.


Täyttäminen voi alkaa. Mielikuvitus on rajana tämän kakun täyttämisessä. Meillä käytettiin lapsia miellyttäviä täytteitä ja kakku sai pohjalle hillokerroksen mansikkahillosta, hedelmäkerroksen kiiveistä ja kermatäytteen vispikerman ja rahkan sekoituksesta. Kannattaa testata myös makurahkoja.


Kermatäytteen päälle levitettiin vielä kerros banaaninsiivuja. Nyt oli aika kääntää pellillä odottava kakun puolikas papereineen ympäri ja kohdistaa kakku toisesta reunastaan. Samalla kun laskee kakkukerrosta alemmas, niin samalla sormilla irroitellaan ja siirretään leivinpaperia pois kakkukerroksen alta. Tämä on meidän tapa asetella päällimmäinen kerron omalle paikalleen ja mielestäni helpoin.


Hyvää vappua! 

Kevätterkuin,
Tiina




Lastentarvikeliikkeen uusi ilme



Pääsin tänään tutustumaan lastentarvikeliike Huvikummun muutokseen. Keskustan liikkeet design -silmin on siis edennyt tänään Seinäjoella lastentarvikeliikkeen muutokseen. Kävin kuvailemassa paikan päällä ennen ja jälkeen, sekä samalla fiilistelemässä muutosta. 

Annos sisustusinspiraatiota messuilta!


Muistatkos, kun kerroin olleeni Seinäjoen Pytinki-messuilla? En suinkaan ole ehtinyt kertoa vielä kaikkea, vaan kameran uumenista nousivat vielä nämä herkut esiteltäväksi. Tässä inspiraatiota ennakoluulottomalle sisustajalle, joka on uskaltautunut siirtyä jo askeleen kauemmas valkoisesta ja mustasta. Jos oranssi pönttömuuri saa sinut haukkomaan henkeä, niin ehkäpä taustalla olevat hillitymmät sävyt vihreä tai punainen voisivat tuoda sopivasti värienergiaa kotiisi.