Koti valmistautuu jouluun ja emännänkaapin maalausta.

Koti valmistautuu jouluun ja emännänkaapin maalausta.


Meille muutti syksyllä isäni Tyyne -tädin aikoinaan omistama keittiön kaappi. Tämä emännänkaappi oli ollut minulla jo vuosia työn alla. Vihdoin se pääsi taas oikeaan käyttöön keittiön kaapiksi ja todisti jälleen vanhojen puisten kaappien pitkäikäisyyden.


Alunperin kaapin väri oli kovin perinteinen: sinivihreällä pohjalla punaiset vetimet, mutta yhdistelmä oli minulle ehkä hieman liikaa. Väriksi valikoitui perinteinen vihreän sävy ja punainen sävy tuli pelkästään jouluisilla punaisilla somisteilla. Hioin pinnan rikki ja maalasin ensin pohjamaalilla ja sitten sävytetyllä Akvafloorilla, mikä on oikeasti lattiamaali, mutta pidän siitä myös kalustemaalina.


Maalina toimi se minun ykkössuosikkiyhdistelmäni huonekalujen maalaukseen, ensin pohjalle Colorian Exo tartuntapohjamaaliksi  ja sitten puolikiiltävä Colorian Akvafloor pinnalle. Tästä yhdistelmästä tykkään, sillä se jättää vanhoihin huonekaluihin tyypillisen puolikiiltävän pinnan ja tekee kovan ja kestävän pinnan, jotta ei varmasti tarvitse heti olla paikkamaalailemassa. Colorian maaleihin käy upeasti kaikkien valmistajien sävyt, joten rajattomista vaihtoehdoista tähän valittiin Uulan sisävärikartasta Niitty-sävy.


Erilaiset tontut valtaa kodin joulun alla ja tässä on Fimosta muotoilemiani tonttuja parin vuoden takaa. Jos innostut itsekin muovailemaan tonttuja, niin tekemäni ohjeen näihin löydät TÄÄLTÄ.


Hyllyn päältä löytyy myös tonttuovi ja pienen pieni postilaatikko, jotta viestien välittäminen tonttujen ja lasten välillä olisi helppoa.


Pienet mökit ovat joulukalenterinluukkuja ja joka päivä lapset saavat avata yhden mökin pohjassa olevan numeron perusteella. Tämä joulukalenteri oli löytö IKEAsta ja kiireisen kotiäidin korvike itse tehdylle joulukalenterille. Punalakkiset pehmeät tontut tarttuivat matkaan Tuurista.


Hyvää ja rauhallista joulunodotusta jokaiselle!

Rakkaudella,
Tiina

Kaatopaikkakuormasta kovalla kädellä muokattuna käyttökelpoiseksi huonekaluksi.

Kaatopaikkakuormasta kovalla kädellä muokattuna käyttökelpoiseksi huonekaluksi.


Tervetuloa taas lastenhuoneremontin keskelle. Oikeasti remontti on jo siinä pisteessä, että pojat nukkuvat jo huoneessaan, mutta pari listaa uupuu ja muutama huonekaluongelma pitää vielä ratkaista. Tänään esittelyssä lastenhuoneen lipasto, mikä oli jo parhaat päivänsä nähnyt rähjäinen käytöstä poistettu rumilus.


Tämä tässä on niin sanottu apteekkarinlipasto, minkä alkuperäinen versio oli niin törkyinen, etten tullut ottaneeksi edes sitä "ennen - kuvaa". Alunperin ei ollut edes varmuutta siitä tuleeko tästä enää käyttökuntoista lipastoa. Lipastosta piti purkaa takaseinä kokonaan pois, minkä lisäksi sivut ja kansi olivat turhan haperoa. Kuitenkin tämän kaatopaikkalaatuisen lipaston kaikki laatikot olivat tallella ja ne vielä toimivat moitteetta, kun lipasto oli saanut ensin oleentua huoneenlämmössä.


Vihreä krakeloitunut maali hiottiin suurimmaksi osaksi pois ja lipasto sai pintaansa Coloria Greenline -maalin, sävytettynä TV-1941 sävyllä. Kyseisestä maalista kerroin jo aiemmin syksyllä TÄÄLLÄ., maalatessani tätä lipastoa ja lyhyesti tiivistäen tuo Coloria Greenline on meidän perheen ykkösmaali, mitä on käytetty ja testattu jo vaikka mihin ja suosittelemme sitä myös lämpimästi muille. Laatikostojen etulevyt liimattiin uudelleen ja lipaston nupeiksi valikoitui vanhasta käytöstä poistetusta sähkötaulusta irrotetut posliininupit mutterein kiinnitettynä. On tosi hauskaa käyttää vanhoja tavaroita aivan uudella tavalla.


Sitten tunnustan syntini ja kerron miten kovalla kädellä kohtelin tätä huonekalua. Hiominen käsin olisi ollut aivan todella iso homma, joten hioin lipaston testimielessä kovemmalla kädellä rälläkällä ja puunhiontaan tarkoitetulla laikalla. Hionta sujui ripeästi ja hioin samalla myös laatikoiden sisäpintoja, sillä alunperin puhtaalle puulle jätettynä, ne olivat muuntautuneet aika törkyisiksi. Vaikka olin rälläkällä hiomista jo harjoitellut useaan otteeseen, niin tarkkaan katsottuna hiontatekniikan voi nähdä kalusteen pinnassa. Riippuen katsojasta, jonkun mielestä hiominen on pilannut huonekalun ja jonkun mielestä se tuo kivan industrial -tyylisen vivahteen huonekaluun. Vanhoja lankkulattian pätkiä käytettiin huonekalun kanteen ja reunoihin, paksu puu tekee kivan lisän lipaston ulkonäköön. Lopputulos on meille sopiva ja huonekalu sai uuden elämän. Vielä kun löydän reilun kokoiset tukevat kahvat, niin ruuvaan ne molempiin päihin lipastoa ja huonekalun siirtäminen tulee olemaan jatkossa superhelppoa.


Tässä vähän esimakua huoneen tulevasta sisustuksesta. Tämän hetken suosikkileluille dinosauruksille on jo omat hyllynsä hirsiseinällä. Viimeinen hylly kiinnitetään mikäli kokoelma ehtii karttua, ennen dinosaurusinnostuksen lopahtamista.


Iso hitti oli myös IKEAn myymä vuodekatos, mikä tekee uusista sängyistä turvallisen tuntuiset pesät pienille miehille. Telttakatoksen ulkonäkö ei ollut ihan ykkössuosikkini, mutta ehkäpä jokin muu vihreä yksityiskohta tulee samaan huoneeseen tasapainottamaan tilannetta.

Joulunodotusterveisin,
Tiina

Aika paljon makeempia johtoja.

Aika paljon makeempia johtoja.


Yksityiskohdat ovat tärkeitä ja on paljon asioita, mihin en ensimmäisten huoneiden remonttien yhteydessä edes ehtinyt perehtyä riittävästi, kuten vaikkapa johtoihin ja niiden kiinnityksiin. Yhden huoneen remontoinnin vuosivauhdilla taas ehtii paremmin keskittyä ihan niihin pienimpiinkin yksityiskohtiin ja niin kuin olen sanonut ennenkin, niin yksityiskohdat ovat tärkeitä.


Ihastelin monena iltana eri värisiä kangaspäällysteisiä johtoja kangasjohto.fi -sivustolla. Välillä olin jo antamassa lasten valita täysin vapaasti heidän mielestään sopivan värisen kangasjohdon, mutta lasten ajatukset oikeasta sävystä olivat hieman liian villejä, ajatellen huoneen käyttöä sitten, kun lasten huoneet siirtyisivät yläkertaan. Päädyin siis mustavalkoiseen siksak -kuvioon, mikä tuo mieleen vanhanaikaisen silitysraudan johdon. Johdot tulivat nopsaan kotiin ja olin tyytyväinen asiakaspalveluun.





Tässä vielä havainnoiva esimerkki yksityiskohtiin panostamisesta. Vasemmassa kuvassa  tänä kesänä asennettuja lastenhuoneen johtoja ja johdonohjaimia, sekä oikealla puolella kiireessä hommattua ja asennettua olohuoneen johtoa ja johdonohjaimia. Ehdottomasti myös johdot kannattaa harkita ja valita huoneeseen ja sen tunnelmaan sopiviksi. Kupariset johdonkiinnikkeet olivat minusta ihan nappilöytö, sillä ohjaimet olivat persoonalliset, mutta myös melko huokean hintaisen. Haastavaksi  meinasi tosin muodostua kuparinaulojen löytäminen niihin ja ensimmäinen raksaliikkeen myyjä hokikin "ei oota", asiaa sen enempää tutkimatta. Minun onnekseni se sympaattisempi myyjä riensi paikalle ja löysi kuin löysikin yhden paketin kuparinauloja hyllyrivin takaa, vaikka niitä ei ollut+ kuulemma 80-luvun jälkeen juurikaan myyty.


Saahan jo vähän fiilistellä joulua? Edes ihan hieman? Tästä kuvasta se alkaa ja kohta jo leivotaan piparkakkuja ja niitä hauskoja leivottuja joulutähtiä, missä on vihreän kuula puolikkaat marmeladina. 

Nähdään pian,
Tiina

Lastenhuoneen remontin herkkupaloja.

Lastenhuoneen remontin herkkupaloja.


Lastenhuoneen remontti on ihana, sillä siinä voi aina hieman irroitella ja toteuttaa sellaisiakin asioita, mitä et muuten toteuttaisi, kuten vaikkapa banaaninkeltaisen patterin. Patteri ja tapetti ovat ehkä itseäni eniten ihastuttavia herkkuja tässä tilassa. Tässä kuvassa patteri on juuri asennettu ja paikkamaalattavaa vielä riittää, mutta jo nyt se on ihan mieletön herkkupala! Patteri haettiin puolentoista sadan kilometrin päästä ja nostettiin neljän hengen voimalla autoon ja siitä eteenpäin patteria siirreltiin lähinnä trukin tai kurottajan piikeillä paikasta toiseen. Voi miten älyttömästi jännitin sitä, että jos patteri vuotaisikin heti, kun se lopulta saataisiin paikoilleen ja täyteen vettä, mutta loppupeleissä kaikki sujui todella hyvin ja se lämmittää hienosti lasten huonetta.


Huoneen suunnittelussa minulla oli upeana apuna iloiseksi sisustussuunnittelutoimistoksi itseään kutsuva InHouse Design  Ilmajoelta ja heiltä tuli ajatus muun muassa tähän makeaan lastenhuoneen tapettiin. Lapset ihastuivat tapettiin kerta heitolla ja eläimiä on tunnisteltu tapetista ahkerasti. Scionin tapetit ovat muutenkin melkoisia herkkuja, ja niitä voit tutkia enemmän TÄÄLLÄ! Tapetti oli todella helppo asentaa, kuten laadukkaat tapetit muutoinkin ovat helppoja iskeä seinään. Tämä tapetti kesti jopa pinkopahvin elämisen alustana, vaikka ei Non Wowen tapettina itse vetykään.


Lastenhuoneessa on musta tapetti, iloisen keltaisia yksityiskohtia, merenvihreä lattia ja suunnitteilla on ehkä vielä jotain ruohonvihreää. Lisäksi huoneessa on runsaasti valkoista, joten mitään "värioksennusta" ei tässä tavoitella, vaan kaunista harmoonista lopputulosta.


Nämä patterin muodot ihastuttivat suuresti ja se huokuu samaa vanhaa tunnelmaa, kuin vaikkapa pönttömuurit. Patteri maalattiin ensin Colorian Exolla ja sitten päälle Colorian Greenlinellä, mikä oli sävytetty banaaninkeltaiseksi. Kumpikin maali on jo monessa tilanteessa hyväksi testattu ja Greenline on ehdoton suosikkimaalini, mistä kirjoitinkin juuri jokin aika sitten TÄÄLLÄ!


Tältä patteri näytti sitä noutaessamme. Upeaan lopputulokseen pääsimme hiekkapuhalluksen ja maalauksen kautta. Kerron lisää lastenhuoneen valmistumisesta taas ihan pian. Ainakin se on jo varmaa, että jouluksi se valmistuu.

Hyvää syksyä ja ihan pian myös joulun odottelua!

Tiina



Valohimmelin ohje

Valohimmelin ohje



Kellojen siirto, mikä ihana tekosyy ripustaa valoa iltojen pimeyteen. Postauksessa perehdytään valohimmelin valmistukseen ja annetaan vinkkejä omiin toteutuksiin. Mukavia himmelinsuunnitteluhetkiä.


Tässä postauksessa tehdään kuusikulmainen timanttihimmeli, minkä mitat löydät, kun luet eteenpäin. Mittasuhteita hieman muuttelemalla voit luoda hyvinkin erilaisia timantin mallisia kappaleita. Tämä timantin mallinen himmelikuutio on todella kookas, se on tehty 10 m pituisella valokaapelilla ja sen vieressä näet ison lasipullon antamassa mittasuhteita.


Tarvitset valohimmelin valmistukseen valosarjan, pieniä nippusiteitä, sekä akryyliputkia. Timanttihimmelin peruskuution käytetään kolmen pituisia putkia, tavalliseen peruskuutioon tarvitset vain yhden pituisia putkia. Voit valmistaa valohimmelin myös edullisista kellertävistä sähköjohtojen suojaputkista, mutta saat kauniimman käyttämällä kauniisti valoa läpäiseviä kirkkaita akryyliputkia, mitä saat ostettua esimerkiksi Etralta. Akryyliputket ovat kuitenkin mielestäni suhteellisen arvokkaita, mikä voi vähentää ostointoa niiden suhteen.


Käyttämäni akryyliputken sisähalkaisija oli 1 cm ja ulkohalkaisija 1, 2 cm. Putkien sahaamiseen tarvitaan pienihampainen saha ja annos kärsivällisyyttä. Itse pätkin putkista sopivan mittaisia Ryobin puukkosahalla ja lopputulos ei häikäissyt siisteydellään. Kuitenkin läpinäkyvät putket vain ohjaavat kaapelia, eikä lopputuloksessa yön pimeydessä näy epäsiistit sahausreunat. Valoletku oli halkaisijaltaan noin 4 mm ja siltikin kitka hidasti pujottelua jonkin verran, joten ihan todella tiukkaa mitoitusta ei kannata suunnitella putkien sisähalkaisijan ja valokaapelin/ -johdon halkaisijan välille. 



Valosarjasta ja sen hankinnasta kannattaa aloittaa, on paljon helpompaa hommata ensin sopiva valosarja ja sovittaa himmelin koko valosarjaan, kuin toisinpäin. Konstsmiden valikoimasta löytyi täydellinen valosarja tähän tarkoitukseen. Taipuisan kaapelin sisällä oleva valosarja oli sopivan ohut, jotta se mahtui sujuvasti akryyliputken sisälle, valokaapeli taipui hyvin himmelin käännöksissä, valoja oli mukavan tiheästi ja lisäksi kaapeli suojasi valosarjoja pujotteluvaiheessa. Valosarja toimi pattereilla ja siihen kuuluu ajastustoiminto, mikä helpottaa himmelin ajastamista, sijoittelua ja liikuttelua. Tämän valosarjan saat tilattua esimerkiksi Halpa-Hallin nettikaupasta tai noutamalla myymälästä.


Tässä vielä oma piirustukseni valohimmelin valmistukseen 10 metrin valokaapelilla. Putkien päällä olevat numerot merkitsevät pujottelujärjestystä. Risteyskohdat sidotaan nippusiteillä ja kun tämä kuvio on valmis, niin kolme sakaraa sidotaan nippusitein toisiinsa sekä ylhäältä, että alhaalta. Omat putkien mitat kannattaa laskea valosarjan pituuden mukaan ja jokaiseen risteyskohtaan/ käännökseen pitää muistaa varata hieman tilaa. 

Kuvissa oleva valohimmeli on tehty kuvassa olevilla mitoilla, mutta lämpimästi suosittelen seuraavia mittoja, mitkä on ajateltu sopivan taloudellisesti 2 m pituisiin putkiin: 
  • 33,3 cm x6 kpl 
  • 50 cm x6 kpl 
  • 79 cm x6 kpl 

Tämän himmelin saat toteutettua viidellä 2 metrin putkella esimerkiksi seuraavalla "leikkaussuunnitelmalla":

79 + 79 +33 = 1,91 m
50+50+33+33+33 = 2 m
79+79+33= 1,91 m
79+79+33=1,91 m
50+50+50+50= 2m



Vaikka himmeli perinteisesti ajatellaan riippuvana elementtinä, niin himmelin peruskuutio voi toki olla myös koristeena vaikkapa talven tullen tyhjennetyllä terassipöydällä. Trendikkäät himmelikuutiot ovat kauniita, niin roikkuvina, kuin makoilevinakin kappaleina.

Blogini tapahtumia seuraat helposti myös blogini facebook-sivulla TÄÄLLÄ!

Syysterkuin,
Tiina


Kylässä homeremontin keskellä.

Kylässä homeremontin keskellä.

Keittiö remontin keskellä.

Kurvailin syyslomalla Varsinais-Suomessa ja pääsin tutustumaan Sairaan Kaunis Koti- blogin Annan remppa-arkeen. Me olemme Annan kanssa tunnettu toisemme jo pidempään, mutta elämä on heitellyt valitettavasti suhteellisen kauas toisistamme. Annan perheen unelmien koti paljastui valitettavasti kaksi vuotta sitten homepainajaiseksi ja siitä asti perhe on taistellut itselleen sisäilmaltaan puhdasta kotia, mikä loppupeleissä tarkoitti koko kodin repimistä kirjaimellisesti atomeiksi ja rakentamista uudelleen. Aika raskasta kenelle tahansa, eikö totta?


Kodin näyttäessä tältä, ollaan jo pitkällä, sillä onhan tämä koti kerran jo purettu melkein kokonaan ja sitten on voinut jälleenrakennus alkaa. Kokonaistyön määrää lisää se, että perhe teki jo tähän kotiin yhden pintaremontin ennen kuin homeongelmat toden teolla tulivat esille. Nyt kun välissä on purettu ja tuhottu paljon, niin voitiin alkaa tekemään uudelleen pintaremonttia. 


Vaikka voisi ajatella, että mikään parisuhde tai kenenkään taloudellinen tilanne ei tätä tilannetta kestäisi, niin tässä perheessä on otettu vastaan kaikki, mitä vastaan tulee ja edetty järkevästi yksi asia ja tehtävä kerrallaan. Ihanaa miten toiset perheet tuntuvat vain vahvistuvan vastoinkäymisten edessä ja noita vastoinkäymisiä on valitettavasti tässä perheessä tullut eteen ihan liiankin kanssa. Negatiivisuuteen ei ole jämähdetty, vaan elämä kuljettaa eteenpäin, kun osaa asennoitua elämään oikein.  Kuvassa oleva tiiliseinä on yksi niistä valmiista pinnoista, mitä kodissa tällä hetkellä on.


Perhe pyrkii tekemään itse remonttia mahdollisimman paljon ja mitä ei osata, niin se ennakkoluulottomasti opetellaan. Luvanvaraiset työt perhe toki antaa sähkö - ja putkimiesten haltuun.


Alakerrassa on jo lattiat valmiina ja näin hienot pienesti viistetyt lautalattiat paljastuu suojapahvien ja -paperien alta. Tästä kodista tulee todella persoonallinen kokonaisuus valmistuttuaan, sillä koti tullaan palauttamaan 50-luvun asuunsa. Alkuperäiset keittiönkaapit, paperitapetit, pönttömuurit ja 50-luvun huonekalut tulevat heittämään vieraan 60-70 vuotta ajassa taaksepäin.


Kaiken remonttikaaoksen keskellä Anna sisustaa ja tekee kauniita asetelmia pihalle.  Kunpa itsekin olisi noin esteettinen ja kauneutta ympärilleen luova jopa koko kodin remontin alla.


Näytän teille tämän kodin vielä valmiina versiona, joten palataan tähän kotiin vielä uudelleen, pintojen valmistuttua. Annan kodin remonttia pääset seuraamaan helpoiten Sairaan kaunis koti-blogin facebook-sivulla TÄÄLLÄ.

Nähdään pian,
Tiina



Ihan oikeat työvaatteet lapsille.

Ihan oikeat työvaatteet lapsille.


Katselin viime talvena yhdellä koululla iloista poikaporukkaa, ja heillä kaikilla oli Dimexin takit päällä. Dimexin huomiotakit olivat näille pojille SE-juttu tai yksi tärkeä yhdistävä tekijä ja uskon monien kotienkin innostuvan talvitakkihankinnasta, silloin kun on kyse kestävästä vettä ja likaa hylkivästä materiaalista, mikä taatusti näkyy kauas ja runsaat heijastimet loistaa kauas. Minä innostuin tarkistamaan löytyisikö omille pienille pojille myös samanlaiset huomiotakit. Kukapa pienen pojan äiti ei haluaisi kestäviä ja hyvin näkyviä talvivaatteita lapsilleen. 


Takit löytyivät ja Dimex valmistaa näitä tosiaan ihan todella pienillekin pojille, aina koosta 100 cm ylöspäin. Syyslomalla takit pääsivät jo tosi testiin, sillä lämpötilat alkoivat laskea kohti pakkasta. Takkien koot on aika reiluja ja 3-vuotiaan ja 95 cm pitkän pojan 100 cm -kokoinen takki on hieman reilu ja kasvuvaraa voi löytyä vielä ensi talveksikin, kun taas 5-vuotiaan 110 cm pitkän pojan 110 cm takki on juuri sopiva. 


Mitä pojat itse tuumasivat uusista talvivaatteista? Pienet pojat ihailevat yleensä aina melko käytännönläheisistä ammateista, kuten vaikkapa trukkikuskin tai roskakuskin ammatista ja nämä takit tunnistettiin meillä heti "oikeiksi työvaatteiksi". Olin siis onnistunut valinnassani, hyvä minä!


Meillä on odottamassa talvipakkasia myös takin kanssa sopivat Dimexin toppahousut, mutta toistaiseksi mennään vielä talvitakeilla ja syksyisillä kuorihousuilla tai kuriksilla. Tosin toppahousutkin ovat kosteussuojattu hyvin, joten vesilätäkköleikit onnistuisivat niidenkin kanssa tietyin rajoituksin. Kosteussuoja löytyy etupuolella polvista lahkeensuuhun ja takapuolella ylhäällä laajasti pepun alueella, sekä lahkeensuissa.


Takkien laatu vaikutti hyvältä ja työn laatu erinomaiselta, mistään ei repsottanut langanpäitä ja materiaalit tuntuvat laadukkailta ja kestäviltä. Ainoastaan jäin hieman kaipaamaan lumilukkoja hihansuissa, mutta hihansuut ovat melko tiukat hanskojen kanssa, joten ehkä niitä ei tässä mallissa vain tarvita. Kaikki materiaalivalinnat oli tehty, sillä ajatuksella, että ne kestävät, eivätkä esimerkiksi "nyppäänny". Meillä takit ovat olleet käytössä nyt noin viikon päivät ja tulen päivittämään tänne keväällä, miten vaatteet ovat kestäneet kovassa käytössä. Odotukset ovat korkealla, sillä nämä tehdään samoista materiaaleista kuin aikuistenkin työvaatteet.


Syysloma on ohi ja kotimatkalla bongasimme vielä upean sateenkaaren. Vanhat huonekalut odottavat kotona työstämistä ja remontti onkin jo viimeisiä listoja ja huonekaluja vaille valmis. Nähdään pian  uusien remontti -ja sisustusaiheisten juttujen parissa!

Syysterkuin,
Tiina

Pinkopahvitusta ensimmäisen ja viimeisen kerran.

Pinkopahvitusta ensimmäisen ja viimeisen kerran.


Heti alkuun haluan kertoa, että pinkopahvin laittaminen ei ole helppoa, mukavaa tai nopeaa, joten niistä virheellisistä ajatuksista on syytä irrottautua. Kannattaa tosiaan miettiä haluaako tähän lähteä ja onko parisuhde niin hyvällä mallilla, että se tulee kestämään tämän.


Peruutetaan hieman taaksepäin ja pinkopahvin hankintaan. Paikallisessa rautakaupassa kerrottiin, ettei kukaan ole halunnut ostaa pinkopahvia 20 vuoteen, eikä myyjällä selkeästikään ollut suurempaa motivaatiota tilata yhtä rullaa pinkopahvia. Onneksi näin internetin kultakaudella rulla pinkopahvia tuli Domus Classicalta Matkahuoltoon parissa päivässä ja pääsin toteuttamaan tätä superhienoa (voi kunpa olisin tiennyt paremmin) kokeilua.

Pinkopahvi leikataan ensin määrämiittaansa ja sitten levitetään lattialle muovin päälle harmaampi puoli ylöspäin.


Sen jälkeen otat tapettiharjan, millä roiskit vettä tasaisesti ympäri pinkopahvia, pahviin ei saa tulla liian isoja roiskeita, mutta se pitää olla kasteltu pisaroilla kauttaaltaan. Siinä sitten pohditaan, että mikä on oikea määrä vesipisaroita.  Voit myös huvittaa itseäsi Kalevi Järvisen opeilla youtubessa tai tsekata internetin ihmemaasta lukuisan määrän erilaisia ohjeita aiheesta.


Kasteltu pahvi peitetään muovilla muhimaan ja odotellaan viisi tuntia. Seuraavaksi on vuorossa pinkopahvin kiinnitys. Hirteen pahvin voi naulata, mutta huokolevyyn se pitää liimata. Paavo pinkopahvin ohjeessa kerrotaan, että se pitää liimata liiman ja liisterin sekoituksella suhteessa 50/50. Ei pysynyt, joten seuraavana päivänä laitoimme pelkällä Eri Keeperillä, ja jo alkoi pysymään ja kiinnittymään. Myöhemmin löysin Domus Classican sivuilta vinkin, että liimaan voi sekoittaa 10% liisteriä joukkoon ja se kuulostaisi toimivalta suhteelta. Pinkopahvi liimataan ylhäältä, alhaalta ja reunoistaan karkeasti 20 cm leveydeltä. Pinkopahvi jätetään liimaamatta keskeltä alustaansa ja jätetään "uivaksi", pahvi liimataan toisen pahvin kanssa päällekkäin noin 20 cm, eikä siinä kohdassa ollenkaan huokolevyyn. Me liimasimme jokaisen pahvin alustaansa jokaisesta reunasta, sillä etenimme iltaisin lasten nukahdettua vain yhden vuodan per ilta/yö.

Tässä kohtaa unohdin kertoa, että ennen seinälle kiinnitystä huokolevyn liimauskohdat pitää liisteröidä vähintään kahdesti etukäteen, jotta huokolevyyn saadaan hyvä liimauspinta.


Meillä meni alkuun joka toinen pinkopahvivuota roskiin, aina jonkin virheen vuoksi, joten mistään idioottihelposta lajista ei ollut kyse. Seuraavien virheiden vuoksi meillä meni pinkopahvivuotien asennus pieleen: 
-pahvi jäi liian kuivaksi, eikä pingottunut kunnolla, 
-reunat eivät tahtoneet tarttua huokolevyyn, sillä huokolevy oli pohjustettu liisterillä vain kerran, 
-liisterin ja liiman sekoitus suhteessa 50/50 ei ollut riittävän vahvaa kiinnittämään pahvia.


Tässä maalatussa pohjassa näet, miten runsaasti pinkopahvi kohoaa alustastaan kostuessaan ja turvotessaan.  Tämä eläminen on pinkopahville ihan normaalia ja kuivuessaan se pingottuu taas täysin suoraksi. Tämän reaktion vuoksi en ainakaan itse tule tapetoimaan pinkopahvia enää ikinä, mutta maalaaminen on ihan kiva laji, joten maalaaminen ja sabluunalla kuvioiminen voi tulla joskus vielä kyseeseen, kunhan olen hieman toipunut tämän projektin aiheuttamasta verenpaineen noususta.



Tässä vilautus meidän lastenhuoneen tapetista, mikä on super ihana!!! Kerron tapetista lisää myöhemmin, mutta voit käydä tsekkaamassa lisää Scionin tapetteja TÄÄLLÄ.  Ainut ongelma oli tapetointi, sillä jos pinkopahvi turpoaa heti kostuessaan liisterin voimasta, niin tapetoinnista tulee aika erilainen tapahtuma verrattuna siihen, että tapetointipohja pysyy stabiilinä. Tapetoimme yhden vuodan ja odotimme seuraavaan päivään, että pinkopahvi pingottuu uudelleen. Meidän tapetti on Non Wowen -tapetti ja pinkopahvillehan tapetoidaan yleensä paperitapettia. Laadukas tapetti kestää kuitenkin pinkopahvin kostumisen ja taas pingottumisen uudelleen ja näin kävi tässäkin tapauksessa.

Vielä lopuksi haluan lämpimästi suositella huokolevyä jokaiseen huoneeseen, sillä se on melkein sama asia, kuin jos olisit asentanut akustiikkalevyt huoneeseen. Huokolevyn pinnoitusta pinkopahvilla tosin kehoitan miettimään vielä uudelleen.

Nähdään pian,
Tiina