Nyt ne kekkuleiden lelut lähtee roskiin!

Nyt ne kekkuleiden lelut lähtee roskiin!


Onko kukaan muu hermostunut lattialle jätetyihin leluihin? Entä potenut paska äiti -fiilistä uhattuasi kuljettaa jokaisen lelun roskiin, ellei niitä välittömästi siivota pois lattialta?  Mennään kohta lelukatastrofin yksityiskohtiin, mutta ensin lyhyt tietoisku siitä miten eteläpohjalaiset kutsuvat rakkaita lapsiaan.

Etelä-Pohjanmaalla on lapsi-sanalle paljon synonyymejä ja niitä käytetään rikkaasti. Lisäksi on huomiota herättävää, miten monet näistä lasta tarkoittavista sanoista voivat olla yleiskielessä negatiivisesti sävytettyjä sanoja, mutta täällä ne yhtäkkiä ovatkin aivan positiivisia sanoja. Eteläpohjalaisten lapset ovat kersoja, mukuloota, häjyysiä, natiaisia, penikoita, pentuja, tenavia tai kekkuleita ja kaikilla näillä on yleensä positiivinen sävy. Varsinais-Suomesta ei ole kauhean pitkä matka fyysisesti Etelä-Pohjanmaalle, mutta murteen vaihdos on yllättävän suuri. Toisten sanojen sisältö voi muuttua jopa negatiivisesta positiiviseksi, niin kuin käy vaikka kersa-sanalle, mikä on negatiivinen sana Varsinais-Suomessa, mutta positiivinen sana Etelä-Pohjanmaalla. Kakara ei puolestaan ole eteläpohjalaistenkaan puheessa kovin rakastava termi lapselle ja harvemmin käytössä omista lapsista puhuttaessa. Kakrut, tenavat tai muksut ovat taas käytössä varmaan suurimmassa osassa maatamme. Minua kiinnostaa hurjasti kaikki murteisiin ja niiden eroihin liittyvä, mutta oma puheeni on jossain turvallisessa yleiskielessä. En enää vauhdilla omaksu murteita omaan puheeseeni, niin kuin joskus nuorena, mutta en osaa kuitenkaan puhua omaa murrettani ihmisille, jotka puhuu täysin eri murteella. Lasten myötä olen pikku hiljaa ottanut enemmän ja enemmän paikallismurteen sanoja puheeseeni, mutta edelleen minua lähinnä hymyilyttää lasteni vahvat murresanat, enkä ikinä tule puhumaan vaikkapa sosimista. Tiedätkö sinä mitä sosimet tarkoittaa? Käyhän kertomassa Facebookissa tämän postauksen linkin alle.


Meillä tämä leluongelma on aika pinnalla sillä lastenhuone on poissa käytöstä ja lelujen paikka on tällä hetkellä keittiössä ja olohuoneessa.  Erityisesti serkuilta peritty puujunarata, että isot legot ovat viime aikoina tuottaneet  eniten ongelmia siinä lelujen keräysvaiheessa. Leluja on kertynyt määrällisesti paljon ja kerättävää siis riittää. Kummatkin lelut kaadetaan lasten toimesta sumeilematta kaikki lattialle ja ohjeet siitä, miten leluja voi ottaa sitä mukaa, kuin niitä rakentaa kaikuu kuuroille korville.


Tämä kai on vaihe, mikä menee menee kymmenen vuoden sisällä ohi. Silti minussa heräsi toivon kipinä, kun näin tämän kuvissa olevan Play&Go lelupussin Emma's & Mama's kaupassa bloggaajatapahtuman yhteydessä. Niinpä lelupussi muutti meille. Täällä näet mitä vaihtoehtoja minulla oli edessäni ja pohdin noiden mustavalkoisten pussien välillä kauan. Tiedättehän ne tilanteet, kun ostopäätöksen tekeminen on hankalaa. Siinä sitten pyörittelin mustavalkoisia graafisia lelupusseja käsissäni ja ihastelin autokuvioisen lelupussin nerokkuutta, kunnes Lumikallion Outi kertoi panda-kuvioisen lelupussin olevan ihan minun tyylinen ja olin aivan samaa mieltä. Panda -kuvioinen lelupussi sai siis muuttaa meille. 


Aika näyttää auttaako tämä lelupussi meitä lelusäilytyksen kanssa ja helpottavatko ne todella elämäämme, mutta ainakin siitä tulee hauskan näköinen säilytin valmistuvaan lastenhuoneeseen. Lisäksi tuntui tosi helpolta siivota lasten leikki yhdellä liikkeellä nostamalla lelusäkki sangoista isoksi pussiksi ja roikkumaan.

Viikon linkkivinkki: SOblogeissa eteläpohjalaiset blogit päivittävät omia postauksiaan. Kätevää miten voit seurata alueellisesti samalla alueella asuvien aktiivisten blogien päivityksiä samassa paikassa. SOblogien FB-sivusta pääset tykkäämään TÄÄLTÄ (mukavaa jos käyt tykkäämässä meistä) ja SOblogien nettisivulle pääset TÄSTÄ

Tämä postaus on tehty yhteistyössä Emma's & Mama's shopin kanssa.

Kotimme pieniä yksityiskohtia

Kotimme pieniä yksityiskohtia



Tervetuloa katsomaan muutamia yksityiskohtia kodistamme. Tämä valaisin kuuluu edelleen suosikkeihini. Se on alunperin löytynyt siivotessa navettaa. Vanhan lypsytilan irtaimistona se oli jo heitetty metallinkeräyskasaa, mistä poimin sen vielä talteen ja olin sitä mieltä, että mielenkiintoiselle esineelle voisi löytyä vielä uusi elämä. Puhuin juuri keräyskasoista ja meillä tosiaan oli ensimmäisenä keväänä kolme vuotta sitten pihalla erilaisia isoja roskaröykkiöitä. Ulkovarastoihin oli vuosikymmenten saatossa kerääntynyt paljon tavaraa. Lajittelimme tavarat pihalla ja siitä metalliromut haettiin ja muut vietiin itse kierrätykseen. Varastot olivat tosiaan täynnä kaikkea mahdollista romua ja pelkästään metalliromua pihaltamme noudettiin yli 3 tuhatta kiloa. Tuolloin ensimmäisenä keväänä ja kesänä tuntui, että ehdimme vielä paljon enemmän, kun meillä oli vasta yksi alle kouluikäinen. Nyt kahden alle kouluikäisen kanssa meillä on enää todella harvoin miehen kanssa yhteisiä tehohetkiä raksalla. 


Elonkerjuun Simon lypsämää maitoa.

Elonkerjuun Simon lypsämää maitoa.




Katselimme lehmiä mukavan turvallisen välimatkan päästä, eikä minun tarvinnut tunnustaa pelkääväni lehmiä. Minua oli isovanhempieni luona aivan pienenä varoitettu voimakkain sanankääntein lehmien lähelle menemisestä ja jossain alitajunnassa ne muistot ovat edelleen. Vaikkakin tiedän lehmien olevan ehkä maailmankaikkeuden lempeimpiä eläimiä, niin vasikkaa isompiin lehmiin tulen aina suhtautumaan hieman epäluuloisesti. Olen kuitenkin kasvanut maaseudulla ja lähtökohtaisesti erittäin kiinnostunut siitä mistä käyttämämme maito ja liha tulee, joten lähdin SObloggaajille tarjottuun tilavierailuun mukaan.


"Täällä miehet lypsää maidon", tarinoi meille Koskenojan tilan emäntä pilke silmäkulmassa. Talon emäntä osoitti meille navetan neljää lypsyrobottia ja kertoi miten jokaisella lypsyrobotilla oli miehen nimi ja kenen mukaan ne oli annettu. Navetan avajaisissa oli ollut soittamassa Elonkerjuu -orkesteri ja Simo Rallin mukaan oli nimetty yksi roboteista. Simon nimmarikin löytyi robotin kyljestä ja saimme katsella kuvia navetan avajaisista, missä Elonkerjuu soitti ja huikean iso navetta oli täynnä yleisöä. Taisi siellä olla joku kuva seuraavan aamun vähemmän riemukkaista tunnelmistakin :-D.




Koko tila ja sen toiminnot olivat niin pitkälle mietittyjä, että se oli hämmentävää. Siitä mielikuvasta, minkä olin pienenä lapsena saanut käydessäni isovanhempieni pienessä parsinavetassa, oltiin tultu todella monta harppausta eteenpäin. Ensinnäkin koko navetta oli valtava, mutta ennakkoajatukseni häikäilemättömästä tehomaataloudesta eivät todellakaan pitäneet paikkaansa. Navetta oli tilava, valoisa, puhdas ja lehmät puuhailivat rauhallisesti itsekseen omissa päivärutiineissaan. Tässä yllä olevassakaan kuvassa lehmät eivät ole sidottuja parteen kiinni, vaan saavat mennä ja tulla ja liikuskella niin kuin haluavat. Lisäksi nämä eläimet eivät todellakaan olleet vain numerosarjoja, vaan persoonallisuuksia, joilla jokaisella oli vieläpä oma nimi.  




Kuuntelin perheenäidin arkea mielenkiinnolla ja se omistautuminen ja rakkaus työhön paistoi läpi kaikessa. Liisa menee joka aamu itse viideksi navetalle ja päivän työt on yleensä tehty viiden tai kuuden maissa. Tässä perheessä ei mennä yhdessä puolison kanssa nukkumaan, vaan Liisa itse nukahtaa yhdeksältä, minkä jälkeen hänen miehensä lähtee vielä navetalle ja palaa nukkumaan vasta puolen yön maissa. Sanotaan vaikka, että maatilan hoito on todella kutsumustyötä. Oman arkityönsä lisäksi Liisa oli nytkin jäänyt tekemään kuluttajavalistusta ja oli iltamyöhään meidän kanssamme juttelemassa tilastaan, työstään, eläimistään ja maidon tuotannosta.




Oliko tilalla kaikki sitten loistavasti vai löytyikö mitään epäkohtia? Pääsääntöisesti pidin näkemästäni ja kuulemastani erittäin paljon ja toivon lämpimästi, että kaikilla tiloilla olisi asiat yhtä hyvin. Sikäli kun yhteiskunnassamme ei enää tulla palaamaan siihen todellisuuteen, että kaikissa kodeissa olisi oma lehmä, mistä perhe saisi oman maitonsa, niin tilanne on ideaali vaihtoehto. Yhdessä suhteessa toivoisin kuitenkin taantumista sinne entisaikoihin. Toivoisin, että eläinten teuraskuljetuksista päästäisiin eroon ja kaikilla eläimillä olisi oikeus arvokkaaseen kuolemaan. Olisi mielestäni eläimen kannalta parasta ja vähiten stressaavaa, että se loppu tulisi omissa turvallisissa kuvioissa, omalla tilalla. Kotiteurastukset ovat kuitenkin tarkoin säädeltyjä ja näin ollen teurastimot ovat valitettavasti huomattavasti helpompi vaihtoehto. Jos saisin siis toivoa yhden asian, niin toivoisin toimivan kotiteurastusjärjestelmän. Tämä ajatus ei liity pelkästään lehmiin.




Niille, jotka epäilee suomalaista maidontuotantoa millään tavoin, niin haastan tekemään oman tilavierailun. Monet tilat vastaanottavat tutustujia, kunhan vierailusta sopii etukäteen ja Farmarin aikoihin on myös Koskenojan tilalla avoimet ovet. Seinäjoella on siis 14.-17.6. Farmari, missä voi tutustua suomalaiseen ruuantuotantoon tai maaseutuun monella eri tapaa. Tulossa on myös kattava kotieläinkenttä, jossa on päivittäin esillä runsaasti Koskenojan tilan kaltaisia lypsylehmiä. Mekin suuntaamme sinne lasten kanssa ihastelemaan eläimiä ja onhan siellä myös iso Taito -alue, missä on esillä valmiita tuotteita ja tekemispaketteja, materiaaleja ja työnäytöksiä päivittäin. Siskonpaneelisoppaa -blogikin on siellä mukana ihan pienesti, mutta siitä lisää myöhemmin.

Kuvassa näet meidän ruokailutilan lampun, mikä on valmistettu lypsykoneen osasta ja liittyy kivasti käsiteltävänä olevaan  aiheeseen, mutta siitä lisää toisella kertaa.

Kevätterveisin,
Tiina



Blogini suosituimmat tee se itse -postaukset.

Blogini suosituimmat tee se itse -postaukset.



Blogini suosituimmaksi postaukseksi on noussut tämä betonitonttujen teko-ohje, ja postaus jatkaa edelleen erittäin suosittuna. Kuva on Pinterestissä saavuttanut viime aikoina oletettua enemmän suosiota ja blogiini on yhtäkkiä alkanut virrata tämän postauksen myötä katselijoita ympäri maailmaa. Jännää miten yhden puolitoista vuotta vanhan kuvan myötä on alkanut tänä keväänä tasaisesti virrata ihmisiä pieneen piskuiseen suomenkieliseen blogiini erityisesti Saksasta, Yhdysvalloista, Itävallasta ja Venäjältä. 




Toiseksi suosituimmaksi julkaisuksi nousi yllättäen tänä keväänä julkaistu postaus: Vinkkejä vanhan hirsiseinän käsittelyyn. Ilmeisesti aika moni suunnittelee edelleen hirsiseinien esille ottamista ja puhdistamista.




Betonimunien teko-ohjeet  kiilasi tämän vuoden pääsiäisenä itsensä kolmanneksi luetuimmaksi blogipostaukseksi. Betonityöt eivät siis suinkaan ole täysin OUT, vaan niitä tehdään ahkerasti edelleen.



Sohvatuolin maalausta chalk paint - maaleilla on hypännyt neljänneksi suosituimmaksi postaukseksi. Sinänsä ymmärrettävää sillä onhan se nyt älyttömän kiva juttu, että saat lisäaikaa huonekalulle maalaamalla sen. Kankaiden maalaaminen on aika vieras asia kaiken kaikkiaan, joten ehkäpä erikoiselta kuulostava asia, eli sohvatuolin maalaus pensselillä ja maalilla houkuttelee tutustumaan asiaan.


Tulin juuri Koskenojan tilalta bloggaajatapahtumasta. Oma pää kuhisee risteäviä ajatuksia, joista päällimmäisenä on hyvä tunne paikallisesta maidontuotannosta. Aiheesta lisää myöhemmin!

Tiina