Vinkit ja ohjeet miniryijyn tekoon.

Vinkit ja ohjeet miniryijyn tekoon.



Tiesitkö, että miniryijyt ovat juuri nyt trendikkäitä? Tästä postauksesta löydät vinkkejä ja ohjeita miniryijyn valmistamiseen. Aloittaminen on aika helppoa, tarvitset siihen kudontakehyksen, sekä jämälankoja, mitä saattaa monelta löytyä kaapista valmiinä. Tähän käy todellakin aivan kaikki langat. Paksummilla langoilla syntyy nopeasti valmista ja siksi suosin näissä juuri niitä paksumpia lankoja.




Kudontakehyksissä tulee yleensä mukana kaikki tarvittavat apuvälineet. Käyttämäni kudontakehys on Kässäkerho PomPomista  ja kooltaan pieni (15x23cm). Ehdoton plussa näissä on työn suhteellisen nopea valmistuminen. Yksi miniryijy syntyy tunneissa, kun vaikkapa sukan kutomiseen kuluu moninkerroin enemmän aikaa.



Kaavoihin ei kannata kangistua, vaan tyyli on vapaa. Tässä tein sileän pohjan ja solmin hapsuja työn alareunaan. Tämän jälkeen katsoin askartelukaapin aarrelaatikosta pieniä esineitä kiinnitettäväksi työhön. Omaa silmää miellytti tällä kertaa huopapallot ja puuhelmet. Sovittelin tähän myös lusikoita, feikkikristalleja ja dymotekstejä, mutta tällä kertaa valikoin nämä somisteet.



Viisi perusasiaa, mitkä sinun on hyvä tietää aloittaessasi miniryijyä:

1. Aloituksessa käännä langan alku ensimmäisen ja toisen kerroksen väliin ja jätä langanpää nurjalle puolelle. Kerrosten tiivistyessä aloitus jää huomaamattomaksi. Ks. yllä oleva kuva. Lopettaessa voit hukata langanpään viimeisen ja toiseksi viimeisen kerroksen väliin.

2. Ole tarkkana miniryijyn reunan suhteen. Reuna lähtee helposti aaltoilemaan, joten tarkasta jokainen reunakäännös erikseen, että se on kohdikkain edellisen käännöksen kanssa.

3. Jatkaessasi lankaa samalla langalla, älä tee solmuja vaan anna lankojen kulkea päällekkäin muutamia senttejä liitoskohdassa, kunnes edellinen lanka loppuu.

4. Loimilangan on hyvä olla puuvillalankaa. Monesti tähän tarkoitukseen valitaan kalalankaa, mutta muutkin kalalangan paksuiset puuvillalangat käyvät mainiosti.

5. Jätä ylös ja alas riittävästi tilaa, jotta saat hyvin langat solmittua. Älä siis tee kehikkoa "liian täyteen".



Kahdessa mallityössä olen tehnyt työhön "palmikkoa". Paksulla langalla näyttävää palmikkoa tulee nopeasti. Mikäli kuvasta ei selviä käyttämäni tekniikka, niin youtubesta löydät tekniikasta ohjevideoita hakusanoilla: soumak weaving.


Nämä hapsut ovat toinen asia, minkä haluan teille näyttää vaihekuvin, jotta aloittamisesta tulisi sinulle mahdollisimman helppoa. Omissa hapsuissani oli aina kuusi lankaa per hapsu, mutta lankojen määrää voi vaihdella langan paksuuden ja toivotun lopputuloksen mukaan. Kiedoin lankaa kamman ympärille kolme kokonaista kierrosta, leikkasin toisen pään auki ja asetin lankojen keskikohdan kahden loimilangan päälle. Käänsin lankojen päät loimilankojen sivulta alakautta loimien keskelle ja kiristin kaikista langoista yhtä aikaa alaspäin. Viimeisessä kuvassa on jo kolme valmista tupsua. 

 Näistä puhutaan miniryijyinä, mutta ryijy on minulle sellainen kokonaan pitkänukkainen seinävaate, kun taas tämä sileän seinävaatteen olen oppinut tuntemaan raanuna. Käytetään mitä termejä tahansa, niin hauskaa ja mukaansa tempaavaa tämä on. 


 Farmarin (14.-17.6.2017) laajalla taitoalueelle tulee olemaan miniryijynäyttely, mihin joku näistäkin tekemistäni malleista tulee esille. Tapahtumassa on siis suuri taitoalue, missä voit Taito Etelä-Pohjanmaan osastolta, käydä ostamassa itsellesi kudontakehyksen ja muuta materiaalia, sekä "hurahtaa" kotona miniryijyihin. Ihania hetkiä miniryijyjen kanssa. 


Blogistani on kommentointi poissa, mutta otan mielelläni vastaan kommentteja blogini FB-sivulle ja Insta -tililleni.

Ihanaa kesän alkua jokaiselle, nähdään pian,
Tiina

Huikeita elämyksiä Ähtärissä (sis. linkin vapaalippujen arvontaan).

Huikeita elämyksiä Ähtärissä (sis. linkin vapaalippujen arvontaan).


Tarina jatkuu, eli tämä on Ähtärin reissumme jatko-osa. Edellinen tarinahan päättyi siihen, että Ähtäri Zoo ja sen ympäristö tarjosi niin paljon nähtävää ja koettavaa, ettei kaikkea ehtinyt pienten lasten yhdessä päivässä kokea.  Tervetuloa mukaan perhematkallemme! Reissumme alkuosan löydät TÄÄLTÄ!


Onni onnettomuudessa oli, että matkamme ajoittui ennen kuuminta kesälomasesonkia ja vapaa hotellihuone löytyi. Hetken lepuutimme rasittuneita jalkoja hotellin sängyillä ja suuntasimme sen jälkeen respaan kyselemään makkaranpaistopaikkaa.


Kohteiden sulkeuduttua käväisimme Hotelli Mesikämmenen ystävällisen ja energisen respan ohjeistamana Moksunniemen laavulla. Paistoimme makkaraa ja tutkimme heräilevää luontoa. Kevät on taianomaista aikaa, kun luonto herää ja lapsille monet asiat ovat kovin uusia ja ihmeellisiä, pienin oli esimerkiksi unohtanut talven aikana muurahaisten olemassaolon.



Hotelli Mesikämmen on aivan varsinaisten kohteiden vieressä ja Ähtäri Zoon infopisteeltä on vain pari sataa metriä Mesikämmeneen. Hotellihuoneet itsessään eivät ole moderneja, mutta tarjoavat  vaatimattoman yöpymispaikan loistavalla järvinäköalalla.



Lapsille oli ruokatilaan järjestetty leikkinurkkausta ja näin ollen vanhempien aamupalarauha oli turvattu, kiitos jättikokoisten pehmeiden legopalojen.


Aamupalapöydässä myslit ja murot eivät voisi olla yhtään kauniimmin ja houkuttelevammin esillä. Aamupalatarjonta oli kattava ja kaikki perusasiat olivat hyvin tarjolla. 


Sitten itse asiaan, eli siihen kiipeilyosioon, mitä oli edellisestä päivästä asti lasten taholta kuumeisesti odotettu. Heräsin keskellä yötä 20 vaille neljä lapsen kysellessä, että onko jo aamu ja voidaanko jo mennä kiipeilemään. Onneksi uni voitti vielä koko pesueen aamuyön tunneiksi. 

Oletin ettei Flowpark voi tarjota mitään meidän juniorille, mutta niin vain meidät toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi ja pikkuvelikin sai kunnon varusteet päälleen ja mitkä sai kuin saikin kiristettyä sopiviksi pienelle miehelle. En uskalla ajatella mikä pahamielihulabaloo olisi syntynyt muutoin. Flowparkin työntekijät olivat niin aurinkoisia ja palvelualttiita, että heidän kanssaan oli tosi mukavaa ja mutkatonta toimia.


Pojat pääsivät lastenradalle, mikä kulkee puolen metrin korkeudessa ja näin ollen aikuinen voi olla koko ajan mukana auttamassa maasta käsin. Korkeammalle radalle pääsee vasta, kun oma pituuskasvu ylittää 120 cm. 


Tässä menee tämä nuorempi flowparkkaaja, joka jaksoi kahdesti kiertää matalan radan. Perheen isäkin lähetettiin vielä aikuisten radalle korkealle yläilmoihin meidän muiden kannustaessa alhaalla.
Meillä oli mukava reissu ja nyt suunnittelemme jo uutta reissua heti, kun jättiläispandat ovat saapuneet Ähtäriin.  Mikäli olette suuntaamassa Ähtäriin, niin suosittelen lämpimästi testaamaan ainakin flowparkkausta. Meidän nelivuotiaan koko reissun parasta antia oli nimenomaan flowparkkaus, vaikka pääsikin vain lyhyelle lasten radalle. Kaksivuotiaan mielestä taas parasta oli poniratsastus. 

Tämä postaus on tehty yhteistyössä Ähtäri Zoo:n kanssa, mutta ajatukset ja kommentit ovat omiani.


Yhteistyössä SOblogien kanssa: Lakeudelle-kampanjan perhekohteista Ähtäri Zoo , Ähtäri Zoo kotieläinpiha ja Flowpark. 
Lakeudelle-perhekohteissa riittää villejä elämyksiä, shoppailua ja tapahtumia koettavaksi - kaikenikäisille! Paikalliset SObloggaajat perheineen tarttuivat lähimatkailuhaasteeseen ja lupaavat jakaa kaudella 2017 mielenkiintoisia kokemuksiaan lakeuden perhekohteista ja tapahtumista. Millainen hulabaloo on suurperheen päivä sisäaktiviteettipuistossa? Onnistuuko reissuilu lakeudella, kun lapsilla on erityisruokavalioita? Entä saako bloggaajaäiti lähilomalla teinin irti älypuhelimesta? Tempaudu mukaan matkatarinoihin osoitteessa www.lakeudelle.fi 

Mikäli haluat osallistua kahdeksan vapaalipun arvontaan:  (4kpl) Ähtäri Zoo rannekkeita ja (4kpl) Flowpark Ähtäri Zoo vapaalippuja, niin löydät arvonnan TÄÄLTÄ!


Ähtäri Zoo yllätti tarjonnallaan

Ähtäri Zoo yllätti tarjonnallaan



Meillä on uskomaton, mutta raskas viikonloppu  takana. Jokainen joka väittää lomailun olevan lasten kanssa rentouttavaa valehtelee, mutta se ilo mikä välittyy itselle lasten ilosta on parempaa kuin mikään muu ilo. Jokaisen vanhemman onnihan on ehdollista, voit itse nauttia vasta kun lapsesi on onnellinen. Ähtäri on nykyasussaan hyvin perusvarma kohde jokaiselle perheelle ja tarjoaa elämyksiä kaiken ikäisille. Näin paikassa aivan kaiken ikäisiä ihmisiä vauvoista vaareihin ja kaikki näyttivät viihtyvän ja löytävän paikasta oman juttunsa. Paikka on kehittynyt parissa vuodessa niin paljon, että sinne ei mennä enää pelkästään ihastelemaan villieläimiä, vaan samalla alueella on paljon eri vaihtoehtoja. Tässä meidän perheen kokemuksia!


Aloitimme päivän pari vuotta sitten valmistuneella Ähtäri Zoo kotieläintilalla. Alue on aika pieni joten odotuksemme eivät olleet korkealla. Pienille lapsille tämä alue tarjosi kuitenkin jopa enemmän kuin villieläinten katselu etäältä. Tarjolla oli myös esimerkiksi puujalkoja, tarkkuusheittoa ja heinissä leikkimistä pahimpaan energianpurkutarpeeseen, sekä hyvänä bonuksena perinnerakentamisen iloja äidille.


Kotieläintilan etuja on, että eläimiä pääsee lähelle ja niitä voi jopa koskettaa jos sattuu olemaan oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Lisäksi voi nauttia vaikkapa suomenkarjan kattavasta esittelystä. Ihmisiin pienestä asti tottuneet naudat edustavat kaikkia kolmea suomenkarjan alkuperäisrotua: itäsuomenkarjaa, pohjoissuomenkarjaa ja länsisuomenkarjaa.


Maatiaiskanat innostuivat nauttimaan hiekkakylvyistä ja hiekka vain pöllysi kanojen puhdistautuessa hiekassa.


Puitteet olivat todella kauniit ja samalla kun oltiin tehty aikahyppy vuosisadan alkuun, niin oltiin luotu kaunis miljöö, mitä tehosti vielä työntekijöiden pukeutuminen piioiksi ja rengeiksi. Puhtaat tilat, tuulahdukset vuosisadan takaa koriste-esineiden muodossa sekä takorautaiset yksityiskohdat saivat tämän äidin huokailemaan ihastuksesta.


Tässä odoteltiin talutusratsastusvuoroa ja testattiin lypsämistä samaan aikaan. Olisiko tämä sitä multitaskingia?


Kotieläintilan päärakennus on jokaisen vanhoista taloista kiinnostuneen aikuisen "must see" -paikka. Paikan pieni kahvila ei vielä ollut auennut, joten minulla oli rauhallinen tilaisuus ihastella ihania viimeisteltyjä yksityiskohtia, kuten hirsiseinän sabluunamaalauksia tai kahvion vanhoja eriparisia kuppeja.


Oli aika siirtyä Ähtäri Zoon puolelle. Näissä kuvatauluissa, mistä saa itse kurkistaa, on vain oma taikansa. Pojat halusivat ehdottomasti testata molempia puistosta löytyviä tauluja. Ähtäri Zoo on todellakin kirjaimellisesti keskellä metsää ja metsäpolut kiemurtelevat eläinten aitauksilta aina seuraaville. Ehdoton plussa on grillauspaikat, missä voi itse valmistaa omia eväitä. Me kävimme syömässä Hotelli Mesikämmenen lounasbuffassa ennen lähtöä villieläinten pariin, joten nälkä ei ehtinyt reissussa yllättää, vaikka makkarat ja sinapit olivatkin varattuna reppuun kaiken varalta.



Metsäpeura ja aivan pieni vasa sulattivat sydämiä. Niin ihania kuin eläimet ovatkaan, niin eläinlapsoset ovat aina kaikkein valloittavimpia. Tällä reissulla näimme lyhyen vilahduksen myös villisian poikasista. Emo johdatteli poikasiaan syömään varjoisampaan paikkaan sisätiloihin ja kimeiden kiljahdusten saatteleminen lauma juovikkaita pikkupossuja seurasi emoaan imetyshetkelle. Ihmiset huokailivat ihastuksesta ja eläinlasten kohdalle jumituttiin selkeästi pidemmäksi aikaa.



"Katso äiti, tuolla on poliisikotka", huudahti nelivuotias poikani, kun hän huomasi ison ja uljaan maakotkan.


Pikkupandatytöt puuhastelivat omiaan ja saivat vieraat huokailemaan kauniiden eläinten äärellä. Lisää bambunsyöjiä Ähtäriin on tulossa loppuvuodesta, jolloin jättiläispandapariskunta saapuu rakenteilla olevaan pandataloon. Kerrassaan jännittävä käänne ja uskon monen muunkin suuntavan juuri Ähtäriin pandojen saavuttua.


Eläinpuistossa oli sopivin välein leikkipaikkoja ja niissähän oli pakko pysähtyä ihan jokaisessa. Tämä hieman erikoisempi hevosen ja härän? yhdistelmä vetosi meidän lapsiin, vaikka vieressä olisi ollut vapaana täysin uusia ja moderneja vaihtoehtoja. Lapsille jännittävä talutusratsastuskokemus varmasti vaikutti tähän, että haluttiin fiilistellä sitä kokemusta vielä myöhemminkin. Meidän kaksivuotiaalle talutusratsastus oli hänen mielestään kaikkein hienointa koko reissussa. Kannattaa varata kolikoita mukaan, jos haluaa talutusratsastukseen, piia'alle maksetaan nimittäin käteisenä ratsastus.


Kotona purkaessani kameraa huomasin, että olin ottanut karhuista melkein 50!!! kuvaa. Varsinkin Mimmi -emo ja puolitoistavuotiaat isoiksi venähtäneet karhunpennut Kasper, Jesper ja Joonatan näyttivät rakastavan esiintymistä. Ehdimme lyhyessä ajassa nähdä karusellillä pyörimistä, voimistelua, puuhun kiipeämistä ja pentujen keskinäistä painimista. Karhuperhettä olisi voinut seurata tunteja, mutta pienten ihmisten kärsivällisyys oli rajallista.


Emo imettää näitä isoiksi venähtäneitä pentujaan edelleen ja tekee niin todennäköisesti vielä ensi talvenkin. Tätä äitiä ei mammapalstojen keskustelut imetyksen oikeasta lopetusajankohdasta kiinnosta, vaan mennään rohkeasti fiiliksen mukaan.



Kiitos kivasta päivästä! Aika kului siivillä ja eläinpuiston sulkemisaika lähestyi. Muuten meidän päivä meni aika hyvin omin jaloin jopa pienimmänkin kohdalla, mutta pois lähtiessä oli kärrykyyti lapsille tarpeen.


Vasta paikan päällä ymmärsimme, ettei kaikkea enää voikaan eläinpuistossa kokea yhdessä päivässä, niin kuin aiemmin. Onneksi parkkipaikan toisessa reunassa olevasta hotellista löytyi meille tilaa yhdeksi yöksi ja pääsimme vielä Flowparkkiin seuraavana päivänä. Lisää juttua seuraavassa postauksessa...

Blogin facebook-sivulla on nyt upea lippuarvonta, missä voit voittaa Ähtäri Zoo-rannekkeita tai vaihtoehtoisesti Flowpark Ähtäri Zoo -vapaalippuja. Vapaalippuja on jaossa yhteensä kahdeksan kappaletta ja ne arvotaan kahden kappaleen seteissä. Käyhän osallistumassa TÄÄLLÄ!


Tämä postaus on tehty yhteistyössä Ähtäri Zoo:n kanssa, mutta ajatukset ja kommentit ovat omiani.

Yhteistyössä SOblogien kanssa: Lakeudelle-kampanjan perhekohteista Ähtäri Zoo , Ähtäri Zoo kotieläinpiha ja Flowpark. 
Lakeudelle-perhekohteissa riittää villejä elämyksiä, shoppailua ja tapahtumia koettavaksi - kaikenikäisille! Paikalliset SObloggaajat perheineen tarttuivat lähimatkailuhaasteeseen ja lupaavat jakaa kaudella 2017 mielenkiintoisia kokemuksiaan lakeuden perhekohteista ja tapahtumista.Millainen hulabaloo on suurperheen päivä sisäaktiviteettipuistossa? Onnistuuko reissuilu lakeudella, kun lapsilla on erityisruokavalioita? Entä saako bloggaajaäiti lähilomalla teinin irti älypuhelimesta? Tempaudu mukaan matkatarinoihin osoitteessa www.lakeudelle.fi 

Nyt ne kekkuleiden lelut lähtee roskiin!

Nyt ne kekkuleiden lelut lähtee roskiin!


Onko kukaan muu hermostunut lattialle jätetyihin leluihin? Entä potenut paska äiti -fiilistä uhattuasi kuljettaa jokaisen lelun roskiin, ellei niitä välittömästi siivota pois lattialta?  Mennään kohta lelukatastrofin yksityiskohtiin, mutta ensin lyhyt tietoisku siitä miten eteläpohjalaiset kutsuvat rakkaita lapsiaan.

Etelä-Pohjanmaalla on lapsi-sanalle paljon synonyymejä ja niitä käytetään rikkaasti. Lisäksi on huomiota herättävää, miten monet näistä lasta tarkoittavista sanoista voivat olla yleiskielessä negatiivisesti sävytettyjä sanoja, mutta täällä ne yhtäkkiä ovatkin aivan positiivisia sanoja. Eteläpohjalaisten lapset ovat kersoja, mukuloota, häjyysiä, natiaisia, penikoita, pentuja, tenavia tai kekkuleita ja kaikilla näillä on yleensä positiivinen sävy. Varsinais-Suomesta ei ole kauhean pitkä matka fyysisesti Etelä-Pohjanmaalle, mutta murteen vaihdos on yllättävän suuri. Toisten sanojen sisältö voi muuttua jopa negatiivisesta positiiviseksi, niin kuin käy vaikka kersa-sanalle, mikä on negatiivinen sana Varsinais-Suomessa, mutta positiivinen sana Etelä-Pohjanmaalla. Kakara ei puolestaan ole eteläpohjalaistenkaan puheessa kovin rakastava termi lapselle ja harvemmin käytössä omista lapsista puhuttaessa. Kakrut, tenavat tai muksut ovat taas käytössä varmaan suurimmassa osassa maatamme. Minua kiinnostaa hurjasti kaikki murteisiin ja niiden eroihin liittyvä, mutta oma puheeni on jossain turvallisessa yleiskielessä. En enää vauhdilla omaksu murteita omaan puheeseeni, niin kuin joskus nuorena, mutta en osaa kuitenkaan puhua omaa murrettani ihmisille, jotka puhuu täysin eri murteella. Lasten myötä olen pikku hiljaa ottanut enemmän ja enemmän paikallismurteen sanoja puheeseeni, mutta edelleen minua lähinnä hymyilyttää lasteni vahvat murresanat, enkä ikinä tule puhumaan vaikkapa sosimista. Tiedätkö sinä mitä sosimet tarkoittaa? Käyhän kertomassa Facebookissa tämän postauksen linkin alle.


Meillä tämä leluongelma on aika pinnalla sillä lastenhuone on poissa käytöstä ja lelujen paikka on tällä hetkellä keittiössä ja olohuoneessa.  Erityisesti serkuilta peritty puujunarata, että isot legot ovat viime aikoina tuottaneet  eniten ongelmia siinä lelujen keräysvaiheessa. Leluja on kertynyt määrällisesti paljon ja kerättävää siis riittää. Kummatkin lelut kaadetaan lasten toimesta sumeilematta kaikki lattialle ja ohjeet siitä, miten leluja voi ottaa sitä mukaa, kuin niitä rakentaa kaikuu kuuroille korville.


Tämä kai on vaihe, mikä menee menee kymmenen vuoden sisällä ohi. Silti minussa heräsi toivon kipinä, kun näin tämän kuvissa olevan Play&Go lelupussin Emma's & Mama's kaupassa bloggaajatapahtuman yhteydessä. Niinpä lelupussi muutti meille. Täällä näet mitä vaihtoehtoja minulla oli edessäni ja pohdin noiden mustavalkoisten pussien välillä kauan. Tiedättehän ne tilanteet, kun ostopäätöksen tekeminen on hankalaa. Siinä sitten pyörittelin mustavalkoisia graafisia lelupusseja käsissäni ja ihastelin autokuvioisen lelupussin nerokkuutta, kunnes Lumikallion Outi kertoi panda-kuvioisen lelupussin olevan ihan minun tyylinen ja olin aivan samaa mieltä. Panda -kuvioinen lelupussi sai siis muuttaa meille. 


Aika näyttää auttaako tämä lelupussi meitä lelusäilytyksen kanssa ja helpottavatko ne todella elämäämme, mutta ainakin siitä tulee hauskan näköinen säilytin valmistuvaan lastenhuoneeseen. Lisäksi tuntui tosi helpolta siivota lasten leikki yhdellä liikkeellä nostamalla lelusäkki sangoista isoksi pussiksi ja roikkumaan.

Viikon linkkivinkki: SOblogeissa eteläpohjalaiset blogit päivittävät omia postauksiaan. Kätevää miten voit seurata alueellisesti samalla alueella asuvien aktiivisten blogien päivityksiä samassa paikassa. SOblogien FB-sivusta pääset tykkäämään TÄÄLTÄ (mukavaa jos käyt tykkäämässä meistä) ja SOblogien nettisivulle pääset TÄSTÄ

Tämä postaus on tehty yhteistyössä Emma's & Mama's shopin kanssa.

Kotimme pieniä yksityiskohtia

Kotimme pieniä yksityiskohtia



Tervetuloa katsomaan muutamia yksityiskohtia kodistamme. Tämä valaisin kuuluu edelleen suosikkeihini. Se on alunperin löytynyt siivotessa navettaa. Vanhan lypsytilan irtaimistona se oli jo heitetty metallinkeräyskasaa, mistä poimin sen vielä talteen ja olin sitä mieltä, että mielenkiintoiselle esineelle voisi löytyä vielä uusi elämä. Puhuin juuri keräyskasoista ja meillä tosiaan oli ensimmäisenä keväänä kolme vuotta sitten pihalla erilaisia isoja roskaröykkiöitä. Ulkovarastoihin oli vuosikymmenten saatossa kerääntynyt paljon tavaraa. Lajittelimme tavarat pihalla ja siitä metalliromut haettiin ja muut vietiin itse kierrätykseen. Varastot olivat tosiaan täynnä kaikkea mahdollista romua ja pelkästään metalliromua pihaltamme noudettiin yli 3 tuhatta kiloa. Tuolloin ensimmäisenä keväänä ja kesänä tuntui, että ehdimme vielä paljon enemmän, kun meillä oli vasta yksi alle kouluikäinen. Nyt kahden alle kouluikäisen kanssa meillä on enää todella harvoin miehen kanssa yhteisiä tehohetkiä raksalla. 


Elonkerjuun Simon lypsämää maitoa.

Elonkerjuun Simon lypsämää maitoa.




Katselimme lehmiä mukavan turvallisen välimatkan päästä, eikä minun tarvinnut tunnustaa pelkääväni lehmiä. Minua oli isovanhempieni luona aivan pienenä varoitettu voimakkain sanankääntein lehmien lähelle menemisestä ja jossain alitajunnassa ne muistot ovat edelleen. Vaikkakin tiedän lehmien olevan ehkä maailmankaikkeuden lempeimpiä eläimiä, niin vasikkaa isompiin lehmiin tulen aina suhtautumaan hieman epäluuloisesti. Olen kuitenkin kasvanut maaseudulla ja lähtökohtaisesti erittäin kiinnostunut siitä mistä käyttämämme maito ja liha tulee, joten lähdin SObloggaajille tarjottuun tilavierailuun mukaan.


"Täällä miehet lypsää maidon", tarinoi meille Koskenojan tilan emäntä pilke silmäkulmassa. Talon emäntä osoitti meille navetan neljää lypsyrobottia ja kertoi miten jokaisella lypsyrobotilla oli miehen nimi ja kenen mukaan ne oli annettu. Navetan avajaisissa oli ollut soittamassa Elonkerjuu -orkesteri ja Simo Rallin mukaan oli nimetty yksi roboteista. Simon nimmarikin löytyi robotin kyljestä ja saimme katsella kuvia navetan avajaisista, missä Elonkerjuu soitti ja huikean iso navetta oli täynnä yleisöä. Taisi siellä olla joku kuva seuraavan aamun vähemmän riemukkaista tunnelmistakin :-D.




Koko tila ja sen toiminnot olivat niin pitkälle mietittyjä, että se oli hämmentävää. Siitä mielikuvasta, minkä olin pienenä lapsena saanut käydessäni isovanhempieni pienessä parsinavetassa, oltiin tultu todella monta harppausta eteenpäin. Ensinnäkin koko navetta oli valtava, mutta ennakkoajatukseni häikäilemättömästä tehomaataloudesta eivät todellakaan pitäneet paikkaansa. Navetta oli tilava, valoisa, puhdas ja lehmät puuhailivat rauhallisesti itsekseen omissa päivärutiineissaan. Tässä yllä olevassakaan kuvassa lehmät eivät ole sidottuja parteen kiinni, vaan saavat mennä ja tulla ja liikuskella niin kuin haluavat. Lisäksi nämä eläimet eivät todellakaan olleet vain numerosarjoja, vaan persoonallisuuksia, joilla jokaisella oli vieläpä oma nimi.  




Kuuntelin perheenäidin arkea mielenkiinnolla ja se omistautuminen ja rakkaus työhön paistoi läpi kaikessa. Liisa menee joka aamu itse viideksi navetalle ja päivän työt on yleensä tehty viiden tai kuuden maissa. Tässä perheessä ei mennä yhdessä puolison kanssa nukkumaan, vaan Liisa itse nukahtaa yhdeksältä, minkä jälkeen hänen miehensä lähtee vielä navetalle ja palaa nukkumaan vasta puolen yön maissa. Sanotaan vaikka, että maatilan hoito on todella kutsumustyötä. Oman arkityönsä lisäksi Liisa oli nytkin jäänyt tekemään kuluttajavalistusta ja oli iltamyöhään meidän kanssamme juttelemassa tilastaan, työstään, eläimistään ja maidon tuotannosta.




Oliko tilalla kaikki sitten loistavasti vai löytyikö mitään epäkohtia? Pääsääntöisesti pidin näkemästäni ja kuulemastani erittäin paljon ja toivon lämpimästi, että kaikilla tiloilla olisi asiat yhtä hyvin. Sikäli kun yhteiskunnassamme ei enää tulla palaamaan siihen todellisuuteen, että kaikissa kodeissa olisi oma lehmä, mistä perhe saisi oman maitonsa, niin tilanne on ideaali vaihtoehto. Yhdessä suhteessa toivoisin kuitenkin taantumista sinne entisaikoihin. Toivoisin, että eläinten teuraskuljetuksista päästäisiin eroon ja kaikilla eläimillä olisi oikeus arvokkaaseen kuolemaan. Olisi mielestäni eläimen kannalta parasta ja vähiten stressaavaa, että se loppu tulisi omissa turvallisissa kuvioissa, omalla tilalla. Kotiteurastukset ovat kuitenkin tarkoin säädeltyjä ja näin ollen teurastimot ovat valitettavasti huomattavasti helpompi vaihtoehto. Jos saisin siis toivoa yhden asian, niin toivoisin toimivan kotiteurastusjärjestelmän. Tämä ajatus ei liity pelkästään lehmiin.




Niille, jotka epäilee suomalaista maidontuotantoa millään tavoin, niin haastan tekemään oman tilavierailun. Monet tilat vastaanottavat tutustujia, kunhan vierailusta sopii etukäteen ja Farmarin aikoihin on myös Koskenojan tilalla avoimet ovet. Seinäjoella on siis 14.-17.6. Farmari, missä voi tutustua suomalaiseen ruuantuotantoon tai maaseutuun monella eri tapaa. Tulossa on myös kattava kotieläinkenttä, jossa on päivittäin esillä runsaasti Koskenojan tilan kaltaisia lypsylehmiä. Mekin suuntaamme sinne lasten kanssa ihastelemaan eläimiä ja onhan siellä myös iso Taito -alue, missä on esillä valmiita tuotteita ja tekemispaketteja, materiaaleja ja työnäytöksiä päivittäin. Siskonpaneelisoppaa -blogikin on siellä mukana ihan pienesti, mutta siitä lisää myöhemmin.

Kuvassa näet meidän ruokailutilan lampun, mikä on valmistettu lypsykoneen osasta ja liittyy kivasti käsiteltävänä olevaan  aiheeseen, mutta siitä lisää toisella kertaa.

Kevätterveisin,
Tiina



Blogini suosituimmat tee se itse -postaukset.

Blogini suosituimmat tee se itse -postaukset.



Blogini suosituimmaksi postaukseksi on noussut tämä betonitonttujen teko-ohje, ja postaus jatkaa edelleen erittäin suosittuna. Kuva on Pinterestissä saavuttanut viime aikoina oletettua enemmän suosiota ja blogiini on yhtäkkiä alkanut virrata tämän postauksen myötä katselijoita ympäri maailmaa. Jännää miten yhden puolitoista vuotta vanhan kuvan myötä on alkanut tänä keväänä tasaisesti virrata ihmisiä pieneen piskuiseen suomenkieliseen blogiini erityisesti Saksasta, Yhdysvalloista, Itävallasta ja Venäjältä. 




Toiseksi suosituimmaksi julkaisuksi nousi yllättäen tänä keväänä julkaistu postaus: Vinkkejä vanhan hirsiseinän käsittelyyn. Ilmeisesti aika moni suunnittelee edelleen hirsiseinien esille ottamista ja puhdistamista.




Betonimunien teko-ohjeet  kiilasi tämän vuoden pääsiäisenä itsensä kolmanneksi luetuimmaksi blogipostaukseksi. Betonityöt eivät siis suinkaan ole täysin OUT, vaan niitä tehdään ahkerasti edelleen.



Sohvatuolin maalausta chalk paint - maaleilla on hypännyt neljänneksi suosituimmaksi postaukseksi. Sinänsä ymmärrettävää sillä onhan se nyt älyttömän kiva juttu, että saat lisäaikaa huonekalulle maalaamalla sen. Kankaiden maalaaminen on aika vieras asia kaiken kaikkiaan, joten ehkäpä erikoiselta kuulostava asia, eli sohvatuolin maalaus pensselillä ja maalilla houkuttelee tutustumaan asiaan.


Tulin juuri Koskenojan tilalta bloggaajatapahtumasta. Oma pää kuhisee risteäviä ajatuksia, joista päällimmäisenä on hyvä tunne paikallisesta maidontuotannosta. Aiheesta lisää myöhemmin!

Tiina